Hei ♥

Olen nyt omannut Twitter-tilin ehkä paria kuukautta yli vuoden. Ja vasta nyt niin sanotusti 'löysin' sen. Eli suomennettuna tajusin kuinka kiva se on.

 Scaramouche, tuitui olet tosi kiva! xoxo

  Terveisin Twitter-spämmit eiliseltä. (älkää menkö katsomaan niitä, haha)

Joten, tänään kun tulin koulusta kotiin, äiti poimi miut autoon matkalla. Lähdettiin Tampereelle käymään mummin talolla, sinne kun tulee asunnonvälittäjä sunnuntaina. Huomenna mennään taas.

  Siellä on nykyään tosi hiljaista, vaikka talo päästeleekin itse ääniä. Sen takia mä en koskaan siellä itse pystyisi asumaan: olisi kokoajan tunne, että joku koputtelee ikkunoihin.

Mä en edes tiedä mitä kaikkea äiti siellä teki sillä välin kun minä sytyttelin tuikkuja ja tuijottelin niitä. Ja sitten kun piti raahautua keittiöön juomaan kahvia, äiti ehdotti että voin ottaa ne kynttilät mukaani. Ei siitä oikeastaan mitään tullut, leikin steariinillä kun äiti joi kahvinsa ja ponkaisi äkkiä pystyyn.

  Ei tota kahvia edes kannata juoda kun ei ole maitoa.

Olin hetken silleen "...wut : D", ja jatkoin sitten. Olin mä kyllä muuten ihan avuksi, mutta kun me käydään mummilassa, mä tahdon aina vetäytyä syrjään jonnekin. Joka kerran. En mä edes tiedä miksi teen niin ehkä sen takia että olen vain niin supersosiaalinen ihminen.

Tänään mulle kuitenkin tuli mieleen, että olisi pitänyt keskustella mummin kanssa kirjoittamisesta. Nyt ajattelette silleen "...siriusly, kirjoittamisesta mummin kanssa?", mutta minun mummi harrasti kirjoittamista. Ei mitään fanfictionia, tai sellaista. Mutta runoja. Taiteellista kirjoittamista.

  Äiti aina jaksaa kertoa, että mummi kerran ryösti sen ruotsinvihkon, ja alkoi kirjoittamaan siihen omiansa. Ja kyllä mä muistan, että kun olin pieni, mummi sanoi että aikoi ennen tulla kirjailijaksi eläkkeelle mentyään. Se vaan ei koskaan toteutunut.

Mun mielestäni on aina kamalaa, kun ihmisten unelmat ei toteudu. Äiti opiskeli elintarvikelaborantiksi, muttei koskaan päässyt siihen ammattiin. 

  Mulla ei itse ole ollut mitään suurempia ura-haaveita, mutta olen aina nähnyt itseni sellasessa sihteeri-lookissa kävelemässä koroilla ainakin suht. hyväpalkkaisessa työssä. Idek why.

OLKAA HILJAA EN EKSYNYT AIHEESTA. Tai ainakaan hukannut punaista lankaani.

Niin.

Koska mä vihaan mutsiani aina paikoittain because of the reasons, joten oikeasti en miltei koskaan puhu sille mistään. Kuitenkin, automatkoilla mä löydän itseni selittämästä vähän kaikkea. Tänään mä selitin Danista (danisnotonfire), Darren Criss:stä ja Chris Colferista. Ja Gleestä yleensäkin. Ja Scarasta ja spämmäyksistä ja en mä tiedä.

   Joskus tuntuu siltä että äiti ottaa mut Tampereelle mukaan ihan siitä ilosta että mä puhun sille automatkoilla.

-SH

AND THE COLORED UPGRADES ARE BACK AGAIN.