Jaaaa Sam potkittiin bloggaamaan.

Joten,
Joulu
Joulu on kivaa aikaa, tykkään siitä itse aika paljon. Joskus olisi vaan kiva viettää se jossain muualla kun perheen kanssa, vaikka mä rakastankin sitä yhdessäoloa. Koska joka joulu, joka ainut joulu mä löydän itseni itkemästä yksin. Se on vähänkuin joku perinne tai jotain. Niin kauan kuin mä muistan se on jatkunut. Ja kyllä mä tiedän ettei kukaan sitä tee tahallaan.
   Sillon kakarana se oli kai ihan ok loukkaantua joka joulu. Mutta tällä kertaa se vaan tuntu niin musertavalta. Että oon vieläkin sen pikkuisen kakaran tasolla, joka loukkaantuu niin helposti.
   Ja pahinta tässä on se, että kaikki ajattelee mun olevan niin kovin... pinnallinen. Mä tahtoisin näyttää mun suvulle, sun muille, että ei, en mä ole pinnallinen. Mut en mä tiedä. Kai minä sitten oon pinnallinen.
 MUTTA. Mä sain kivoja lahjoja, vaikken toivonut mitään. Okei, Melissalle heitin läpällä että solmio, rusetti tai liivi olis ihana, ja vaikka sitten sanoin toisella kysymyskerralla että joo, mä en tahdo mitään kiitos ei. Niin mä sain solmion. Ja se on ihana♥. Vaikka systeriltä meni aika kauan solmia se oikein mulle ja silleen. En enää koskaan avaa sitä solmua niin etten joudu opettelemaan solmimaan sitä kjeh kjeh c:.
 Ja sitten systeri antoi mulle kupin ja karkkia, ja kirjoitusvihon. En silleen tajua miksi mä sain kupin, koska mulla on mun Potter-kuppi, johon en anna kenenkään koskea ja se on yksi rakkaimmista asioista ikinä. Ja sitten on se Siken antama kuppi jonka sain viimevuoden jouluna. Mutta joo. Jos ne molemmat on pesussa niin toi on tosi awesome lahja, niin että saan sentään kaakaoni. :3 Se on muuten tosi kivan iso.
  Sain myös 1D:n Take Me Homen, tosin joudun jakamaan sen systerin kanssa (joo, silleen että Over Again, I Would, Change My Mind ja pari muuta mulle, loput sulle!), mutta koska se oli kuitattu mun nimiin niin d44, sain sen. Olkaa hiljaa ja ottakaa mun leipomia Dalek-pipareita c:
Also kiitos jouluficeistä, ja vaikka mä en saisi niitä koskaan kuitattua niin ne on kaikki ihania!;_;

Näin sitä joulukuusta koristellaa, righto? c: Eikö muka..

Dih, ottakaa siitä Dalek-pipareita, vaikka ne onkin vähän fail c:

Se ei mahtunut lautaselle ;_;

Sitten, ongelma joka tuntuu ikuiselta tällä hetkellä, Mitäpä mun elämä oliskaan ilman
Eemilpoju
JOOPS. Mun tällä-hetkellä-suosikki-paasaus-aiheeni. Yay. Mä siis menin ihan paniikkiin siitä, että joku jätkä tosiaan ilmeisesti ehkä oikeasti tykkää musta. Silleen, ihastusmielessä. Ja ennenkun mä olin huomannutkaan, mä olin semmosessa kivaisassa pienessä Bermudan kolmiossa.
  Lyhyesti: menin suoraan kysymään siltä, mikä tilanne on, ja se kysyi multa 'kuka kertoi, senhän piti olla salaisuus'-taktiikalla ja silleen. Niin.Maanantaista tiistaihin se piiritti mua, ja mä kirjaimellisesti menin pakoon minkä ehdin. Koska mähän tunnetusti pelkään uusia asioita. Jes, tulee elämä oleen pirun helppoa. Niin, eli pähkinänkuoressa ympärillä olevat immoiset ehdotteli kaikkia 'pusukuvia' sun muita, ja multa melkein revittiin takki koska Eemilpoju oli tullut ulkovälkälle ilman, se tunnusti ihastuksensa pariin otteeseen, puhalteli mun hiuksiin, moikkasi mulle ihan innoissaan joka kerta kun ohitin ja silleen. Ihme jätkä sekin. (ja tiistaina pääsin hipelöimään sen musankoetta kun Kia tahtoi lukea siihen uusintaan, ja mulle tyrkättiin sen koe jotta voin korjata Kialle ne kohdat jotka siinä kokeessa meni väärin ja jotka tiesin. En mä edes tiedä. Jokatapauksessa ei tullut niin huono fiilis siitä kuutosmiikasta kun se oli saanut viisplussan. MEWH.)
Keskiviikkona se ei huomioinut miua miltei ollenkaan, sillä tyyppi oli ilmeisesti huomannut olevansa ihastunutkin toiseen luokkalaiseeni tyttöön enempi, ellei sitten täysin. lolwut. Enkä mä sitä kiellä, etteikö se olis mua haitannut. Koska joo, onhan mulla tähän tyyppiin kai jonkintason ihastuksenpoikanen, mutta mä olen luvannut itselleni sillon joskus, etten ala mihinkään ihmissuhdehössötyksiin vähintään ennen kasiluokkaa. Sillon se oli helppoa, bweh.
 Anygays, se sai silti taas semmosen ihme slaagin, että 'jee mä pääsen tanssiin Suvin kans c:' niissä piiritansseissa. Also miksi se musiikki pysäytettiin aina sillon kun oltiin siinä kohikkain, ja ne opettajat alko selittään jotain? Ei sillä että muistaisin enää mitä ne selitti. So much awkwardness. Sitten, koska aika monet immoiset ei enää pitänyt 'käsiotetta', vai mitä olikaan, niin minekin otin käden äkkiä pois. Kuitenkin ne sitten otti sen miltei heti takasin sen käsiotteen, ja Eemilpojukin laitto taas sen kätensä silleen et tarttuisin siihen. Mietin ehkä sekunnin liikaa, ja se otti sen pois. "Hmm? No ei sit". Ja mulle tuli ihan mieleen Peter Pan. Miksiiiiiiiiiiiiiiiii. Sitten kun piti mennä siihen valssi-rivi-juttuun, niin koska ei ollut käsiotetta, niin Eemilpoju oli puolessavälissä silleen "EIKUN munhan piti viedä sut D: Tuus nyt sieltä >:3!" ja koska pelästyin meinasin hypätä metrin ilmaan kun se kääntyi ja miltei-huudahti sillä jännällä äänellänsä. okeiwut. Also, se oli yhden parin päässä että olisin taas tanssinut sen kanssa valssia. "Maailma on julma."
Sitten torstaina ei tapahtunut mitään erikoista.
Ja tietysti perjantaina, kun oli joulujuhla ja kaikkea jännää, meikäläiselle tuli joulufiilistelyt. Tähän kun lisätään immoisten rohkaisut niin menin sitten antamaan sille halin. ENKÄ MÄ MUISTA SIITÄ MILTEI MITÄÄN. Muistan vaan sen että olin silleen "oh god how awkward is THIS" ja kun aloin lähteen siitä tilanteesta niin törmäsin sen käteen kun se oli vastaamassa siihen haliin. Juuri näin.

Dih. Sitten tietysti Iituska sai kamalan "aawww" kohtauksen Melissan kanssa heti kun ne oli toipunut järkytyksessä, ja hoin jotain "Ei se.. ei se nyt noin.. ei se", koska paniikkikohtaus oli tulossa vähän backwardeissa. Ai ei se mitään merkannut?cc; Olin luonnollisesti silleen "oh god nyt sit sait sen kuulostaan siltä et se olis merkannut jotain ei näin en mä edes kelannut sellasta mahdollisuutta D: ". Näin täällä, entäs siellä?
Ai niin ja sitten lisäätte tähän sen, että soitin Miksuiselle ihan "apuwa" feelseissä koska se VASTASI mun tekstariin ja se Eemilpoju ofc sitten maleksi siinä läheisessä naulakossa. Laitoin Trisin sen korvalle ja olin silleen "sano sille et se on totta että halasin sua :||" varmasti ihan punasena. Oikeasti. VOIKO IMMOINEN OLLA PALJON IDIOOTIMPI? Mutta ei siitä sen enempää. I'm ashamed.

Mainittakoon asiasta vielä sen verran, että draamasta on vähitellen paisunut kolmiodraaman kautta neliödraamasta mahdollinen viisiodraama(mikä toi sana on olevinaan 8D). Että repikääs siitä. ;_; Mä en tykkää tästä yhdistelmästä ollenkaan jos se tulee kenenkään väliin.

Mmmm onko mun elämässä tapahtunut vielä jotain josta tahdon avautua? 8D Eipä kai.

Paitsi fb:n statuksien kanssa on kiva yrittää pitää ne langat käsissä. Varsinkin jos on kaverijätkä joka tulee aina välillä hulluksi. Nyt siinä on sitten tagittuna varmaan puoli kylää. Jeij. Sam kiittää.

-SH

Lalaa.

Heips taas siellä te pienet stalkkijaiseni. Idek. Onko stalkkijainen edes sana ._. Saa se nyt olla. Hys, on se. Sam sanoi että on niin on.


Hm. Alotan nyt kertomalla fiiliksistä jotka havaitsin keskiiviikona.
 I MISS MY PRIMARY SCHOOL CLASS.
Niin. Ja miksi? No minäpä selitän teille pienille immoisille.

Ala-asteella mä olin ihan rauhassa. Kun kirjoittelin fanfictionia nurkassa/TUNNILLA kukaan ei tullut kyselemään. Ainakaan en muista. Ala-asteella olin siellä nurkassa silleen "Tykkään omasta kuplastani c: ....teillä ei ole kuplia. Olette sosiaalisia. Olette tylsiä. Okei oon mäkin osittain sosiaalinen koska Räpe ja finiläiset on parhaita.." Ja kaikki katsoi vaan ufoilmeellä ja jatkoi.

Sitten kun tulin ylä-asteelle, opettajat oli silleen "Hooo, oppilas jota kiinnostaa! Hienoa!", ja muhun muutenkin alettiin kiinnittää huomiota. Silleen. Silloinkin kun en tehnyt mitään. Alkulukuvuodesta, kun oli tuulinen sää, ja istuin siinä penkillä lukemassa ulkovälkällä Sherlock Holmesin parhaita, Aki ja Arto tuli yhdessä ja istui siihen mun viereen.
 Mitä sä luet?
Ne tosin lähti heti kun näytin kantta. Liian vanhanaikaista, kai. Sitten, kun kuuntelin välkillä aina musiikkia, niin istuin siinä taas ja kuuntelin jotain randomia muitten säätäessä omaansa. Arto on silleen
Sä kuuntelet aina musiikkia välitunneilla. Mitä sä kuuntelet?
Sitten, tänään aloin kirjoittamaan taas. Äikänvihkoon, koska kirjoitusvihot oli kotona. Ja niissä on sata jatkamatonta ideaa joita en tahdo syrjäyttää.
 Se tyttö meidän luokalta, joka puhuu hiljaa, ja joka on hiljainen. Se tyttö jota yritin saada sosiaaliseksi alkuvuodesta, mutta jossa feilasin. Se tuli kysymään multa
 Mitä sä teet?
Lisäksi kaksi vanhaa luokkalaistani tuli kysymään mitä teen. Jopa se tyttö, joka aina miua kiusi, ja jonka kanssa ei vieläkään olla kovin hyvissä väleissä.
Mitä sä kirjoitat?

Onneksi silloin, kun itse hämmennyn, enkä keksi mitään ivallista sanottavaa ihmisille joille en tahdo kertoa mitä teen, siinä on sisko, joka kertoo kovinkin auliaasti mitä mä teen. Aina siihen asti kun se huomaa mun murhanhimoisen katseen joka siihen kohdistuu.

Enää ei kulu viikkoakaan ilman, että se yksi poika jota pidän ärsyttävänä, sanoo mulle Moi Suvi, ja jos en heti vastaa, se kiireesti varmistaa vanhalta luokkalaiseltani että olihan mun nimi varmasti Suvi. Enää ei kulu viikkoakaan ilman, että se poika joka on tunnettu siitä, että se ivailee kaikille, sanoo mun olevan kaunis. Joskus jaksan hymyillä kireästi, joskus vaan katson siihen, joskus ignoraan täysin. Joskus kiitän ihan vaan vittuillakseni. Silloin, kun ohitan sen ihmisen, mun selkäni takaa kuuluu 'hyi vittu'. Ei se mua haittaa, sellaiseen kohteluun mä olin tottunutkin.

Sitten, kuitenkin, keskiviikkona, mulla oli mun elämän ensimmäinen migreeni. Ja kun mä kävelin pois pukkareilta, siinä oli kaksi poikaa, ja se tyttö meidän liiksanryhmästä, josta kaikki sanoo sen olevan huora ja silleen. Pojista se random sanoo mulle moi, ja mä nyökkäsin sille, koska en pystynyt puhumaan päänsäryn takia. Kukaan ei ilmeisesti kuitenkaan huomannut, koska toinen niistä pojista, se, joka oli aina ollut mun rinnakkaisluokalla, otti kunnon halveksivan äänensävyn ja sanoi
Et sit viittinyt ees tervehtiä takas.
It's okay, ajattelin ja jatkoin ihan normaalisti. Sitten se tyttö huusi mun perään, että Eemil (mitä luultavammin se poika joka oli kovin random) tykkää musta. PSSSSH (8. Sitten, se Eemil
Mä tykkään susta!
Ja se alkoi häiritsemään. Kuinka joku voi olla niin tossun alla, että huutaa itse tykkäävänsä jostakusta josta kukaan järkevä ei tykkää? Ei hemmetti.

Mä tahdon mun vanhan, hieman erakkomaisen elämäni takaisin.
 Ja ei, mä en ole niitä ihmisiä, jotka aina uuden asian ilmetessä tahtoo juosta takaisin lähtopisteeseen. Mä vain vihaan olla huomiossa. Joskus ajattelin, etten vihaa, mutta nykyään ilmeisesti vihaankin.


Sitten tahdoin vielä kertoa, että ihmiset on tosi kivoja ja ihania♥. Tuitui. Tahtoisin lähettää kaikille isoja haleja, pipareita ja glögiä. Ja joulumieltä. Ja jotain hienoa.
 Valitettavasti se onkin vaikeaa.


Also viimeksi olen luukuttanut näitä biisejä -Antti Tuiskun Minun Jouluni 2:n ohella-, ja suosittelen niitä kaikille:
 Vapaapudotus (Free Falling)
Valovuodet
Vierelläsi <- kuunnelkaa tuo jos tahdotte inspiroitua kirjoittamaan yläastesöpöilyä!

ALSO:
 Sain ihanan inspiraation kirjoittaa elämäni ensimmäinen AU-teksi, ja siitä tulee ehkä vähän klisee, mutta söpö c:


-SH

Blogi muutti ulkoasuaan. Itse tykkään tästä uudesta: kuvat, jotka valitsin ovat tyyliltään tummia, mutta kannustavia. Koska joskus me kaikki tarvitaan jotakuta sanomaan meille näitä asioita.

Happiness can be found even in the darkest of times. If one only remembers to turn on the light.
-Albus Dumbledore

It's important to remember that we all have magic inside us.
-J. K. Rowling


Sekä tietysti Potter-teema. Kirjasarja jota en koskaan tahdo unohtaa. Kunnioitusta Row-tädille siitä kaikesta mitä Potterit on meille antanut.




Ja mä tahdon kertoa Wendylle, että mä oikeasti välitän siitä todella, todella paljon, ja tahtoisin niin kovasti auttaa. Mutta mä en ole varma miten sen tekisin. ♥ Pärjäile, rakas. xoxo
 En nyt keksi mitään luovaa. Take these.



-SH

Hei ♥

Olen nyt omannut Twitter-tilin ehkä paria kuukautta yli vuoden. Ja vasta nyt niin sanotusti 'löysin' sen. Eli suomennettuna tajusin kuinka kiva se on.

 Scaramouche, tuitui olet tosi kiva! xoxo

  Terveisin Twitter-spämmit eiliseltä. (älkää menkö katsomaan niitä, haha)

Joten, tänään kun tulin koulusta kotiin, äiti poimi miut autoon matkalla. Lähdettiin Tampereelle käymään mummin talolla, sinne kun tulee asunnonvälittäjä sunnuntaina. Huomenna mennään taas.

  Siellä on nykyään tosi hiljaista, vaikka talo päästeleekin itse ääniä. Sen takia mä en koskaan siellä itse pystyisi asumaan: olisi kokoajan tunne, että joku koputtelee ikkunoihin.

Mä en edes tiedä mitä kaikkea äiti siellä teki sillä välin kun minä sytyttelin tuikkuja ja tuijottelin niitä. Ja sitten kun piti raahautua keittiöön juomaan kahvia, äiti ehdotti että voin ottaa ne kynttilät mukaani. Ei siitä oikeastaan mitään tullut, leikin steariinillä kun äiti joi kahvinsa ja ponkaisi äkkiä pystyyn.

  Ei tota kahvia edes kannata juoda kun ei ole maitoa.

Olin hetken silleen "...wut : D", ja jatkoin sitten. Olin mä kyllä muuten ihan avuksi, mutta kun me käydään mummilassa, mä tahdon aina vetäytyä syrjään jonnekin. Joka kerran. En mä edes tiedä miksi teen niin ehkä sen takia että olen vain niin supersosiaalinen ihminen.

Tänään mulle kuitenkin tuli mieleen, että olisi pitänyt keskustella mummin kanssa kirjoittamisesta. Nyt ajattelette silleen "...siriusly, kirjoittamisesta mummin kanssa?", mutta minun mummi harrasti kirjoittamista. Ei mitään fanfictionia, tai sellaista. Mutta runoja. Taiteellista kirjoittamista.

  Äiti aina jaksaa kertoa, että mummi kerran ryösti sen ruotsinvihkon, ja alkoi kirjoittamaan siihen omiansa. Ja kyllä mä muistan, että kun olin pieni, mummi sanoi että aikoi ennen tulla kirjailijaksi eläkkeelle mentyään. Se vaan ei koskaan toteutunut.

Mun mielestäni on aina kamalaa, kun ihmisten unelmat ei toteudu. Äiti opiskeli elintarvikelaborantiksi, muttei koskaan päässyt siihen ammattiin. 

  Mulla ei itse ole ollut mitään suurempia ura-haaveita, mutta olen aina nähnyt itseni sellasessa sihteeri-lookissa kävelemässä koroilla ainakin suht. hyväpalkkaisessa työssä. Idek why.

OLKAA HILJAA EN EKSYNYT AIHEESTA. Tai ainakaan hukannut punaista lankaani.

Niin.

Koska mä vihaan mutsiani aina paikoittain because of the reasons, joten oikeasti en miltei koskaan puhu sille mistään. Kuitenkin, automatkoilla mä löydän itseni selittämästä vähän kaikkea. Tänään mä selitin Danista (danisnotonfire), Darren Criss:stä ja Chris Colferista. Ja Gleestä yleensäkin. Ja Scarasta ja spämmäyksistä ja en mä tiedä.

   Joskus tuntuu siltä että äiti ottaa mut Tampereelle mukaan ihan siitä ilosta että mä puhun sille automatkoilla.

-SH

AND THE COLORED UPGRADES ARE BACK AGAIN.

Tulin tagituksi kun kerroin omaavani blogin. >:|

Miksu on siis tämän tagituksen takana. Mur>:3

LIEBSTER AWARD:
''This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.''
1. EACH PERSON TAGGED MUST POST 11 THING ABOUT THEMSELVES
2. THEY MUST ALSO ANSWER THE 11 QUESTION THE 'TAGGER' HAS SET FOR THEM
3. THEY MUST CREATE 11 MORE QUESTIONS TO ASK BLOGGERS THEY HAVE DECIDED TO TAG
4. THEY MUST THEN CHOOSE 11 BLOGGERS WITH LESS THAN 200 FOLLOWERS AND TAG THEM IN THEIR POST
5. THESE LUCKY BLOGGERS MUST THEN BE TOLD
6. THERE'S NO TAG BACKS

11 ASIAA MINUSTA:

1) Nimeni on Suvi,

2) Mutta tykkään jos miua kutsutaan lempinimellä/-nimillä, jotka ei liity omaan nimeeni.

3) Tykkään syvällisistä lyriikoista, mutta massapoppikin menee.

4) Olen lyhyt.

5) Tahtoisin olla paaljon pidempi :|

6) Olen jonkin asteikon perfektionisti.

7) Rakastan englanninkieltä, vaikken sitä osaakkaan.

8) Jos tahtoo, että kerron asioita itsestäni olisi parempi kertoa mitä >:| Olen toivoton romantikko. (8<

9) Vihaan luokittelua.

10) Tunnen olevani kypsä ikäisekseni.

11) Tykästyn ihmisiin toodella helposti. (en nyt tarkoita ihastumista tai mitään sellaista)

 

11 VASTAUSTA:

1) Milloin viimeksi nauroit niin paljon, että tuli tippa linssiin ja miksi?

- Oikeastaan mä en ole varma. Hm. Nauran kyllä paljon, ei sinänsä.. Ei tule mieleen.
2) Mainitse kolme asiaa, joiden vuoksi olet sellainen kuin olet.

- Jahas.. Harry Potterit on selkeesti tehnyt miusta ficcarin, sitä en kiellä. Anu Holopaisen Syysmaa-sarja. Sitten varmaankin koulukiusaaminen.

3) Minne haluaisit lähteä, jos saisit matkustaa minne tahansa?

- Minne tahansa? Ei siis rajoituta Maahan, tai silleen? Siinä tapauksessa Tylypahkaan.

4) Jos saisit valita kolme kykyä, mitkä valitsisit ja miksi?

- Valitsisin ajatustenlukemisen, sillä joskus ihmiset ovat liian vaikeita. Näkymättömyyden, koska siten olisi helppo stalkkia ihmisiä. Ja TARDISin. Tuli taas todistettua, että sille olisi käyttöä. *sigh*

5) Jos saisit pyytää yhtä ihmettä, mikä se olisi?

- I would ask my granny back.

6)  Vesisade, raesade vai lumisade?

- Vesisade. Taas sateessa tanssia saan.

7) Kolme asiaa, jotka haluaisit tehdä ennen kuolemaasi?

- Käydä Briteissä. Because of the reasons. Tavata vähintään yhden julkkiksen josta minulla on obsessio. Uskaltaa sanoa jollekin kasvotusten rakastavani tätä.

8) Lempibiisisi tällä hetkellä?

- Mm. Niitä on ihan liikaa >:c. Rakastan ihan liikaa liian monia biisejä. Mur.

Snow Patrol - Run, Behind The Blue Eyes en edes tiedä kuka on alkuperäinen esittäjä, tykkään jokatapauksessa, Rascal Flatts - My Wish, Adam Lambert - Outlaws Of Love, Justin Bieber - All Around The World, One Direction - Tell Me A Lie, One Direction - Little Things, Simple Plan - Take My Hand. Ja monia muita.

9) Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

- Laulaja tai näyttelijätär. Opettaja oli myös kovin must. Sekä kirjailija
10) Viimeisin sarja, johon olet koukuttunut totaalisesti?

- Umm. Doctor Who varmaankin, sillä Sherlock ja Glee oli sitä ennen. Kuitenkin nyt unohdin jonkun elämäntärkeän...

11) Onko olemassa kirjaa, elokuvaa tai sarjaa, joka on toiminut merkittävänä tekijänä elämässäsi?

- Already told ya. Syysmaa-sarja Anu Holopaiselta, ja Potterit Row-tädiltä. Niin, ja sitten on toki Glee, joka on tuonut valoa silloin kun oli pimeämpää. 

11 KYSYMYSTÄ MINULTA TÄMÄN SAAVILLE:

1. Jos voisit muuttaa nimeäsi miksi sen muuttaisit? Minkä takia?

2. Mitä ikää odotat eniten?

3. Jos voisit muuttaa joitain asioita menneisyydessä, mitä muuttaisit?

4. Vihaatko jotakuta? Jos vihaat, miksi?

5. Onko sinulla suosikki kirjoja/tv-sarjoja? Mitä?

6. Mainitse viisi asiaa jotka tahdot tehdä elämäsi aikana?

7. Suosikkiartisteja tai bändejä?

8. Suosikki elokuvia?

9. Kolme toivetta, miten ne käytät?

10. Kuvaile itseäsi yhdellätoista sanalla?

11. Oletko tiennyt varmasti olleesi joskus rakastunut?

 

11 (TAI VÄHÄN ALLE) IHMISTÄ:

Wendy Aava Burnout Sofia
(Meh, en jaksanut etsiä muita ._. Olen pahis)

I guess I found a tiny Hermione Granger inside myself

Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että olen koko luokani ainoa oppilas, joka panostaa. En tiedä. Ja tunnen itseni kovin ernuksi, joka ei tosiaan ole paha asia ollenkaan.
   Valitin siskolleni, kuinka vihaan kymmenen aamuja, koska tahdon mennä jo yhdeksään. Valitin myös kuinka surkeita yhteen loppuvat päivät ovatkaan, sillä tahtoisin olla koulussa kolmeen asti.
   En viestitä tällä, että minulla olisi huono olo olla kotona, tai muuten kurjaa. Päinvastoin, aloin juuri lukemaan 'Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset'-kirjaa. Häpeäkseni minun täytyy myöntää etten ole sitä aiemmin lukenut, sillä otin sen kuudennen luokan alussa pulpettikirjaksi, enkä osaa lukea koulussa.

Tällä hetkellä asia, joka tekee minut ärsyyntyneeksi ja hieman surulliseksikin, on se, että kouluni täyttää huomenna viisikymmentä vuotta. Juhlaan tietysti ollaan jo valmistauduttu luoja-tietää-kuinka-kauan, mutta viime viikkoina se on näkynyt selvimmin. Äidinkielen tunnit ovat jääneet pois, sillä "koulu loppuukin tänään jo yhdeltä", tai sitten sen takia että käsityöntuntien jälkeen lähdetäänkin suunnistamaan.
   Tänään jopa englannintunti vietiin minulta käsistä, eikä se nostattanut mielialaani yhtään.

Lisäksi olen huomannut, että eräs poika luokaltani katsoo minuun kovin usein. En tiedä miten tähän suhtautua, sinänsä sen ymmärrän koska olen milteipä ainut luokaltani joka jaksaa kohdella häntä ihmisenä, jolla on tunteet. En käske häntä pitämään päätänsä kiinni, vaikka huutelu välillä ärsyttää, enkä hauku häntä. Mutta se on vain normaalia minulle, sillä olen saanut kokea miltä se tuntuu, enkä tahdo kenenkään muun sitä kokevan.

Kuvaamataidon tunnit ovat osoittautuneet mukaviksi, vaikka vieläkin opettaja hieman risoo. Ja se kuinka kaikki kertovat jatkuvasti kuinka hyvä olen piirtämään. Kun siihen on tottunut se oikeastaan ainoastaan vain jaksaa ärsyttää. Stop saying it, I'm not so great.
   Ehkä tuntien mielekkyyteen vaikuttaa se, kuinka olen asennoitunut niihin. Yritän tehdä jokaisesta tehtävästä Potter-liitteisen, tai Divergent-liitteisen. Aina se ei tietysti onnistu, eikä sekään edes haittaa.

Kaiken tämän keskellä silti tuntuu etten osaa. Kaikki on siinä 'keskinkertainen' kategoriassa. Jos saan plussan Wilmaan jostakin aineesta, tuntuu siltä, että olisi hyvä ratkaisu mennä huutamaan opettajan nenän eteen etten ansaitse sitä.

En osaa enää olla kiitollinen.

-SH

Kipeänä ajatusmaailma muokkautuu jännittävästi

Olen vaihteesta kipeänä.
 Kipeänä aina välillä unohdan etten pidä joistakin ihmisistä.
 Eilen oli sellainen päivä.

Oli hienot keskustelut Melissan kanssa mesessä eilen.
Ja sen takia kokoan keskustelun tähän.

Se lähti siitä, että katsoin Lourry -videota. Siinä soi Iriksen Goo Goo Dolls, joka on minun mielestäni aina ollut niin Lourry biisi kuin olla ja voi. Olin siitä siis hieman tunteellisella päällä, ja sitten Melissa kirjautui meseen. Voitte arvata mitä siitä syntyi.

Laitoin parikin capsahtavaa kommenttia siitä, kuinka se musiikki paransi päiväni etc.
Melissa taisi kysyä, ovatko he 'homppeleita' vai 'ihmisiä jotka leikkii'. Vastasin hienosti että suurelle osalle ihmisiä, vain leikkiä, mutta minulle totta.
 Ikäväkseni messenger kuitenkin heitti minut ulos, joten ainoastaan ulosheiton jälkeisempi osa keskusteluista on tallella. (laitan keskustelun tähän nyt typoinensa kaikkinensa.)

minne menit :O
ANYWHERE
Mese vaan heitti ulos ;_;
Mutta
Mihin jäin?
no et tavallan mihinkään....
saikko mun tekstarin tänää ?
Yes I did
(turhaa irl-meininkiä parin viestin verran)
AND YES I DID!
(muistin mihin jäin)

BUT

THEY DOESN'T SEEM TO BE HAPPY

onks toi sen siko vai onka noi muutenvaan saman näkösii... =D

They are dating

AND EVEN THEM SEEM TO BE MORE HAPPY THAN LOU IN NOWADAYS WITH ELEANOR

tolla miekkosella on tossa jotenkin outo ilme tai sit se muutenvaan näyttää niin hiton oudolta

...Louis pari vuotta sitten: D

Joo

Se oli hieman pimee sillon ♥

BUT HARRY AND LOUIS LOOK LIKE VERY VERY VERY HAPPY TOGETHER♥

jeap

And that's what a real love is.

tai sitten etit vaan kuvat jossa ne hymyilee

 mutta ei ajatella sitä

 ajatellaan vaan sitä että ne on onnellisia yhdessä

: DDDD

Solet joskus oikein ihana ♥

Mutta laita googlekuvahakuun 'louis tomlinson and harry styles' ja katso mitä se tuo

pellikä onnellisia kuvia... 

: DDDDDD ♥ 

*the lesson is over*

Sitten kirjauduin ulos messengeristä tyylikkäästi.

Ja kuten saatoitte ehkä arvatakin,   tarkoittaa minua, tarkoittaa Melissaa.

- SH

Olen paska ja teen toisenkin päiviyksen tälle päivälle

As you might can see from the prior update, there was so much Nora today. I'm not going to deny anything.
 'Cause yes, I have a little crush on to her.
 She's dating someone in our school.

She's just so damning nice and she didn't react any badly to that fact my dad is a priest.
Ai onko Rauli sun isäs? Miksen mä tiennyt?
When everyone else is just freaking out or bullying me about my dad's task.

You was right.
I was wrong.
So hold on tight
'Cause I'm gonna fight

I'm not going to let you go
Like all the others
I don't care you don't know
'Cause maybe
Yeah maybe
There'll be day
I'll tell ya everything

So hold on tight
'Cause so do I
I'm not going to let you slip away
Like all the others

Okei joo, ehkä mä alan joku kaunis päivä väsäämään lauluja.
   Mutta, kuten joskus mainitsin, ajattelin etten minä aio elätellä turhia toiveita tai mitään. Ajattelin elää sen kanssa kuin Nora olisi kuka tahansa. Mutta ryhmäyttämispäivä vei siitä sen kaiken idean.

Tämä tapahtui:
t.A.T.u. - All the things she said
Tämän olisin toivonut tapahtuvan:
t.A.T.u. - All about us

Maybe I'm too dramatic. I don't care.

Oh, and btw, thanks to Jadie. About those songs. She linked me All about us, and that's how I found t.A.T.u.

Ja tajusin jotain hienoa; minulla on samat nimikirjaimet kuin Sherlock Holmesilla. Tai olenhan sen tajunnut jo ennenkin, mutta taas vaihteesta se iski mieleen.

-SH

Ryhmäyttämispäivä tuhosi järkevänä pysymisen tavoitteeni.

Joten, meillä oli tänään ryhmäyttämispäivä. Kyllä, vasta tänään. Oli hienoa.
 Ja vaikka vannoin eilen itselleni ettei tästä päivityksestä tule samanlainen, turha ja liian ykstyiskohtainen, taitaapa tulla koska oli vain niin hienoa.

Aamulla koin todella positiivisen yllätyksen. Karokin pitää 1D:stä. Olin kuudennella täysin yksin bändin kanssa. Koko bussimatkan sitten kuuntelutin Karolla kappaleita joita hän ei ollut kuullut, näytin kuvia kännykästäni, ja lähettelin kaikkea.

Toukolan leirikeskuksella hyvä fiilis laantui. Meidän automme oli pihassa. Isä oli sanonut minulle, ettei hän tulisi sinne. Nyt hän kuitenkin oli siellä. Pääsin siitä kuitenkin yllättävän hyvin ylitse.

Ensimmäisinä leikimme normaaleja nimileikkejä, ja muodostimme janan aina erilaisin kriteetein. Puhuimme ikään kuin sirkus-teltan -sellaisen värikkään-, katon alla nuorisokeskuksista, eikä edes haitannut että farkkuni olivat sen jälkeen ihan hiekassa. Aki päätti että toinen nimeni on Sakari, koska se alkaa s:llä enkä suostu kertomaan sitä.
  Sitten meillä oli random-ryhmissä tietokisa koulustamme. Paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkia ulkona olevalla nuotiopaikalla. Hiuksissani on vieläkin vähän vaahtokarkkia. Joka on kovin ikävää sillä kävin juuri eilen suihkussa...

Parhaus kuitenkin alkoi sen jälkeen, kun menimme istumaan keinuun ja kaikki änkesivät sinne, toistensa syliin. Koska kaikilla muilla oli kylmä. Olen tullut tulokseen, ettei lämpö-aistini toimi kuten kuuluisi, koska en palele kolme-neljäsosaa housuilla edes talvella. Tosin tulen kipeäksi, joten en saa kulkea niillä talvella.
   Meidän piti tehdä kaksi jonoa: toiseen tytöt, toiseen pojat. Jako kahteen. Jollain ihmeen kaupalla saimme sekaannuttua niin, että lopuksi kun kakkosjoukkue, jossa olin, koottiin yhteen, meitä oli yksitoista. Toisia oli seitsemän. Ops.

Me menimme ensin isän mukaan, (vaikersin koko matkan ajan 'en mä halua'-soopaa). Saavuttiin venevarastoon. Kaikki ottivat pelastusliivejä tohinalla, mutta koska Nora ei ottanut, en minäkään. Sitä paitsi, olen jo melonut, enkä ole siinä kovin hyvä. Ja meillä on kumivene mökillä.
   Kävelimme rantaan, ja Nora kysyi eikö kukaan muu tosiaan jäänyt kuivalle maalle, jolloin minä sanoin että jäisin myös, ja nostin kättäni jolla lepäsi Jonnan takki. Noran ilme kirkastui heti.
 Sitten sä olet mun lämmittäjä sen ajan!
Kävelimme siis rantaan Nora käsivarteeni tarrautuneena. Ai että olinko punainen? ..Mahdollisesti.

Istuimme väärinpäin olevalle kanootille, kun muut käänsivät omiansa ja alkoivat tekemään lähtöä järvelle. Isäni ja opinto-ohjaaja menivät soutuvenellä. Sitä häpeän määrää kun isä hyppäsi sinne mahallensa, koska ei tahtonut kastua.
   Kysyin Noralta tahtoiko hän minun farkkutakin, hän oli aivan kylmissään. Minulla oli lämmin, mutten tiedä miksen pidä siitä tunteesta. Olo helpotti heti kun sain takin pois. Viileä mieluummin kuin lämmin.
  Nora otti myös Jonnan takin, mutta koska farkkutakki oli siskoni vanha, se oli kovin iso, joten Nora laittoi Jonnan takin alle, ja siihen päälle farkkutakin.
 There was a good thing and a bad thing. Good thing: Nora wasn't cold anymore. Bad thing: she didn't take my arm into hers anymore, 'cause she wasn't cold anymore.

Iida ei tahtonutkaan mennä melomaan, ehkä sen takia että minäkin jäin rantaan, joten hänellä ei olisi ollut paria. Joten hän istui kanotin päällä myös. Juttelimme kolmistansa -tosin enemmänkin kahdestaan, Iida ei oikeastaan paljoa puhunut- sen kanotin päällä kaikkea kivaa. Tekstareista, puhelinnumeroista, randomeista asioista ja niin edespäin. Jossain vaiheessa kun oli hiljaista, nojasin käsiini taakse sillä tavalla kuten leffoissa joskus, ja tokaisin että minulla on ikävä Jonathania, Idaa, Titsua, Sofiaa. Ja Nukkista. Kukaan ei sanonut mitään hetkeen. Sitten,
 Niin keitä sulla on ikävä?
Minä en oikeastaan edes tiedä, miksi se oli niin mukavaa että Nora kuunteli mitä minä olin sanonut, ja sen, että olin kesässä Suomimiitissä jossa oli kaikkia ihkuja ihmisiä ja että minulla oli heitä niin kovin ikävä.

Ihmiset alkoivat purkautua kanooteistansa, ja pojat tulivat siihen ja kokosivat kaikki yksissä tuumin pelastusliivinsä Noran päälle, niin että hänen päänsä tuli pään-reiästä. Tosin koska kaikki pojat tekivät näin, lopuksi vain Noran päälaki näkyi. Minun oli pakko ottaa tästä kuva. Tosin koska lupasin Noralle laittaa sen facebookiin, en laita sitä blogiin, sillä jos joku tekisi google-haun sen kuvan perusteella hän saattaisi löytää tähän blogiin, eikä se todellakaan ole sitä mitä minä haluan.

Karkasimme taas istumaan sille samalle penkille, kun Nora oli antanut Jonnan takin takasisin hänelle. Reiska(on nimi millä Nora häntä kutsuu) istui Noran sylissä, ja Nora pyysi minua istumaan Karon syliin, koska Karo istui Noran vieressä, joten Noralle tulisi lämpimämpi. En sitten ole varma toimiko tuo teoria, tai oliko se tosi. Jokatapauksessa istuimme siinä, kunnes luokkamme tukioppilaat huutelivat meitä tulemaan pelaamaan polttopalloa.
 Emmi! Tykkäätkö mun farkkutakista? Se on Suvin!
 Nora tykkäsi esitellä farkkutakkia kaikille siitä lähtien.
 Ensimmäisellä kierroksella ensimmäisten joukossa tappio, toisella toiseksi viimeinen. Nora voitti toisen kierroksen.

Menimme sisälle, koska Nora kinusi sitä Emmiltä. Menimme sisällä ensin Peiton pudotusta, ja sen jälkeen Ninjaa pari kierrosta. Minä ja Nora, molemmat tipuimme aika alussa. Kysyin Noralta minkälaista musiikkia hän kuuntelee.

Yllättävästi tämänkin jälkeen menimme istumaan siihen keinuun taas. Tällä kertaa istuin Iidan sylissä vähän aikaa. Näin myöhemmin ajateltuna taisi olla aika ihme että se sama keinu oli aina vapaana kun menimme siihen.

Loppuhartauksen jälkeen -ja voi kyllä, isäni piti sen, ja näytin varmaan siltä että alkaisin itkemään kun jouduin pidättämään nauruani kokoajan koska vieressäni istuva Nora- aloimme odottelemaan bussia. Nora ja Reiska leikkivät Ninjaa, läimivät toisiansa, ja tappelivat. Nora yritti komentaa Reiskaa kiipeämään puuhun, ja kävelemään koululle kun muut menevät bussiin.
 Okei. Saanko mä lähteä nyt?
 Et. Kun vasta sitten kun me ollaan jo bussissa.

Kun me pääsimme vihdoin ja viimein koululle, menimme heti syömään. Tosin Nora tuli hieman myöhemmin koska hän kävi etsimässä koulusta viisi ihmistä joita halasi. Jollain tapaa hän sai minut myös hakeaan lisää ruokaa kanssaan, jota en ikinä tee, koska olen niin pirun hidas syömään. Nora kuitenkin odotti minun syövän loppuun ennenkuin lähti. She's very nice.
Ai niin, ja sen takia mainitsin että kysyin Noralta tämän musiikkimakua, koska ruokailussa Iida kysyi randomisti sitä samaa, ja katsoimme Noran kanssa toisiimme ja repesimme. Ylivetoa!

Viimeiset kaksi tuntia olivat KivaKoulua, josta en erityisemmin perusta. Paitsi tänään silloin kun piti laittaa käsi sen ihmisen olan päälle joka on meidän luokassamme se ja se ihminen. Minut olisi lähetetty ainakin edustamaan luokkaa 7c ulkomaille, olen hyvä kuuntelemaan, olen luokkamme kirjoittaja, olen hyvä piristämään ihmisiä kun he ovat maassa, ja muuta mukavaa.
 Näistä puoletkaan eivät ole tosia, mutta minkäs teet kun he eivät tunne sinua.

Erittäin paljon Noraa tänään siis.

I made a huge mistake, or a change to better ...And then the happy-happy-wohoo life goes on

//I know. These are just excuses about why what I did would be deserved. And anyone of you can hate me as much as you want. I am selfish.Sometimes I have to be.
_

Minulla oli tänäänkin awesome päivä koulussa. Rose oli kipeänä, ja myöhästyin viitisen minuuttia äidinkielentunnilta, joka on yksi suosikkiaineistani, mutta silti. Ruokailussa Jonna vitsaili, että auttaa Iidaa syömään, ja lopuksi Iida yritti komentaa häntä syöttämään itseään. Se ei tosin onnistunut, koska Jonna kaatoi vahingossa haarukallisen Iidan päälle, ja haettuaan paperia pakeni paikalta.
   Ruoka-välitunnilla, joka on pakollinen ulkovälitunti meidän koulussamme, Jonna, joka istui surkuudekseen Iidan vieressä, yritti nojata Karoon kokoajan niin ettei Iida tekisi hänelle mitään pahaa. Tämä taas johti siihen, että Karo, joka istui kulmalla, tipahti penkiltä.

Kemian kaksoistunneilla luokanvalvojamme yritti käsitellä kanssamme homogeenisiä seoksia, ja heterogeenisiä seoksia. Siitä tuli tuskin mitään, sillä luokan pojat nauroivat kokoajan, ja minä, surkea pokanpitäjä kun olen, nauroin mukana. Ei siinä edes ollut mitään hauskaa. Ainakaan kovin hauskaa.
 Don't misunderstand me, It is totally okay to be homosexual.
Mutta juu, te ette olleet sillä tunnilla, te ette tienneet millaista se oli, kun yksi Lari päästä kiljahduksen ja naurahduksen välimuodon aina kun opettaja sanoi 'homo' tai 'hetero'. Varmaan parhaat kemiantunnit ikinä.

Ja Lari on tosi söpö. Ei ehkä fyysisesti, mutta kun se on sellainen avuton huutelija joka ei ymmärrä matikasta tai kemiasta mitään.

Joustolla kävelimme Iidan kanssa Halppikselle päin, mutta käännyimme takaisin hieman puolenvälin jälkeen. Ei meillä ollut mitään aikomusta käydä siellä, tulimme vain Tomia vastaan, sillä Iida sanoi ettei hänen tarvi ostaa mitään kun hän saa Tomilta. Eikä minulla ollut mitään tarvetta saada karkkia, jynssäsin ksylitolipurkkaa nörttinä. Olen löytänyt ne taas, jee.
  Sitten kävelimme takaisin koululle, Tomi otti meidät kiinni pyörällä, ja kysyi minkä takia me kävelimme sinnepäin ja käännyimme sitten. Hajosin totaalisesti kun Iida kertoi meidän tulleen vain sitä vastaan.

Loppujouston istuimme yhdessä isossa pöydässä, Iida, Lari, Vili, Karo, Tomi ja minä. Kaikki kinusivat Tomilta karkkia, paitsi minä, joka kirjoittelin jotain Sherlock/John:ia ihan kikseissä. Iida yritti kurkkia olkani takaa, ja annoin sen pikku kirjasen hänelle suosiolla.
Ootko sä keksinyt tän kaiken ite?
Aloin selittää jotain kuinka hahmot tietysti olivat Sir Arthur Conan Doylen, mutta että kyllä, tekstin olin tuottanut aivan itse.
Susta voisi tulla kirjailija.
 Pienet asiat voi tehdä hyvästä päivästä vieläkin paremman < 3

~Under the light tonight, you turned around, and you stole my heart~

The only difference while you look at my other crushes, is this:
 This time I'm not going to wait you to take mine.
 I'm just waiting you to return the Heart you stole.
 'Cause you won't be the girl of my dreams.
 'Cause you don't want to be her.
 I know that, and that's okay.

Ehkä minusta voisikin tulla joskus lyriikoiden kirjoittaja.

Elämäni kiertokulku pelkistettynä sekä sekoilua koulussa

Elämäni, ilman yksityiskohta ja suuria muutoksia, menee suunnilleen näin parista kuukaudesta toisiin.

Istun nurkassani. Laulan korkealta, kovaa ja epävireisesti ja kirjoitan, näen unia. Oma pieni pallo, jonka sisällä olen. Sitten siirryn nurkasta hieman syvälle huoneeseen. Löydän piikin joka poksauttaa pallon. Tipun lattialle ja näen kaiken ilman vaaleanpunaista seinustaa. En pysty liikkumaan. Jonkin ajan kuluttua saan palloni takaisin ja vetäydyn nurkkaan märehtimään maailman menoja. Unohdan ne.
 Sama kuvio toistuu jatkuvasti.

Tämä piikki, johon törmään, on blogi/päivitys/julkaisu, mikä tahansa, joka usein kertoo mitä mieltä ihmiset ovat minunlaisistani. 'Minunlaiseni' tarkoittaa monia asioita, kun on kyse minusta. Se tarkoittaa homoseksuaalia, feministiä, Lourry-shipperiä, fanityttöä. Montaa asiaa noiden lisäksikin.

Olen rikkonainen lyhyen ajan, ja sen jälkeen työskentelen kahdesti kovemmin. Tätä ei kyllä näe miltei kukaan, sillä en ikinä saa luomuksiani valmiiksi. Jos saan, en julkaisu kuntoon.

And that's why.


Se siitä. En tahdo tästä angst-sävyistä päivitystä.

Ihminen jonka kanssa olen yleensä koulussa, joskaan en pidä hänestä, oli tänään pois koulusta. En vaivautunut tekstaamaan miksi. En vain ollut kiinnostunut.

Sen sijaan otin tilanteesta hyödyn irti, ja menin parin ihmisen luokse kysymään voisinko olla heidän kanssaan, kun Melissa ei ollut koulussa. Ihmisillä tarkoitan tyttöä, joka näyttää Doctor Who:n Roselta, Rosen ystävä Iida, sekä Karo, jonka on ollut rinnakkaisluokalla ala-asteelta saakka.

Ja kutsun Roselta näyttävää tyttöä Roseksi, koska en miltei koskaan kykene muistamaan hänen nimeään. Olkoonkin että muistan erittäin usein miltei keiden tahansa muiden ihmisten nimet.

Olin ehkä hieman ulkopuolinen, huolimatta siitä, etten yleensä ole heidän seurassaan, joka on ihme, sillä hestä kukaan ei seuraa samoja tv-ohjelmia, tai lue samoja kirjoja. Adam Lambert yhdistää meitä musiikin puolella. Rosen kanssa minulla on sitten yhteistä se, että kirjoitamme molemmat. Joskin Rose kirjoittaa lapsille suunnattua kirjoja mielikuvitus-ystävistä, ja minä, noh, vähän ehkä rajumpaa tekstiä.

Sain tietää asioita Rosesta ja Iidasta -,erityisesti Rosesta-, joita en vältämättä olisi välittänyt kuulla, mutta toisaalta jotka kiinnostavat minua.

Jokatapauksessa, en ollut pelkästään näiden kolmen kanssa, vaan välituntisin hengasin paljon Sallan, vuoden itseäni vanhemman tytön kanssa, joka on entisen luokkatoverinin sisko. Että sellaista. Näytin hänelle kännykästäni Harry Potter in 99 seconds-videon, joka on niin mahtava, että mielestäni jokaisen joka pitää Pottereista, pitäisi se nähdä. Lopuksi päädyin lähettämäänkin Sallalle kyseisen videon, joskin 'Twilight' -nimike bluetooth:ssa nirhaisi. Ja kyllä, olen lukenut kirjat, ja olen sitä mieltä, että ne ovat ihan mukavia, mutta toistamiseen niitä en lähtisi lukemaan.
   Ja ehkä se, etten pidä Twikuista niin paljoa, johtuu siitä että olen Potterhead.

Sain myös tietooni, että Salla katsoo DW:ta, joskin hän ei ollut kiinnostunut puhumaan kanssani kymppitohtorin parhaudesta. Ei voi mitään. Joku toinen päivä sitten.

Historian-tunnilla olin eksynyt jonnekin, eksynyt piirtämään, sillä sellaiset pienet asiat kuin:
Sä olet hyvä piirtään. Tosin et kasvoja.
pureutuu syvälle ihmiseen. Ainakin minuun. En viitsinyt kertoa Iidalle, että ne olivat vain töherryksiä, että osasin piirtää kasvoja suhteellisen hyvi jos jaksaisin. Olisi tuntunut itsekkäältä, vaikka luulinkin että olen päässyt irti siitä että jokin tuntuisi itsekkäältä.

Ja jos totta puhutaan Napoleonin valloittamat, ja valloittamattomat maat eivät ole minun juttuni.
 Historian opettajani tosin otti tämän raskaasti.
Olen parhaita luokallani, vaikka olenkin saanut vain yhden ainoan 'aktiivisen tuntityöskentelyn' Wilmaan historiantunnilta. Tämä saattaa tosin johtua siitä, että käsittelemme Ranskan suurta vallankumousta, ja tein siitä tutkielman kuudennella luokka-asteella. Nih.
Ilmari Korhonen, joka siis on opettajani, kysäisi yhtäkkiä mitä minä piirsin, ja koska miesopettaja, ei mitenkään hiljaisesti tai mukavanoloisesti. Käänsin paperin toisinpäin kun tyyppi nojautui uhkaavasti eteenpäin. Se tuli refleksistä. En edes piirtänyt mitään sopimatonta. Kai.

Korhonen selitti että jos luokan paras oppilas ei keskity niin opettaja tuntee olonsa tosi surkeaksi. Ja että jos minä en oppisi mitään niin miten kukaan muukaan voisi.

Miettikää miltä tuntui olla siinä, tuntea ettei ollut hyvä oppilas, ja samalla tuntea se kehu olevansa luokan paras. Ensin se rakensi itsetuntoa monta kerrosta ylemmäs, sitten iski koko kerrostalon alas.

Yeah. I really do take that so personally.

PS. Vallulla on tosi söpö ääni  < 3

You can call me Sam

So I started a Blog. I'm not going to promise to anyone anything about it.
Toivottavasti pystyn pitämään sen hengissä. Suhteellisen kiinnostavana.
Never going to happen.

Kerron taustoja itsestäni. Vaikken tiedä varmasti mitä.

Olen tyttö joka syntyi Kajaanissa. Ehkäpä neljä-viisi ensimmäistä vuottani vietin Kuhmossa. Ylläolevasta kuvasta saatte tietää missä tämä mystinen Kuhmo sijaitsee. Oikeastaan se ei edes ole kovin tärkeää blogini kannalta tietää, missä se sijaitsee, sillä en asu siellä enään.
   Joten, noin viidenvuoden ikäisenä tytöntyllerönä muutti perheeni Viialaan. Taas syrjäkylään josta luultavasti harvat ihmiset tietävät.
 Kuitenkin, saatatte tietää ihmisiä jotka ovat Viialassa asuneet. Esimerkkinä Jarkko Ahola, bändin nimeltä Teräsbetoni solisti. Sitten tietysti on Miss Suomi vuodelta jota en muista, Satu Tuomisto. Toivon että tunnette edes nimeltä edes toisen mainitsemistani ihmisistä.

Joka tapauksessa, -olen erityisen taitava eksymään aiheesta, jonka voitte tulla huomaamaan tulevaisuudessa-,  aloitin siis kouluni aina eskarista asti Akaan Viialassa. En ole koskaan ollut suosittu. Olen siitä ylpeä, vaikka elämäni on ollut joskus vaikeaa kiusattuna olemiseni takia.
   Eskarissa minulla oli ihminen, jota luulin sellaiseksi mystiseksi parhaaksi ystäväksi. Ei se ollut niin. Ensimmäiselle luokalle tultaessa meidät oli erotettu, emmekä pitäneet yhteyttä. Mutta sain uuden ystävän. Olemme vielä seitsemännelläkin samalla luokalla. En ole varma pitäisikö minun olla tästä kiitollinen.


Noin kaksi vuotta sitten tulin eloon. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa. Olin aina ollut niin turta kaikesta kiusaamisesta. Harkinnut itsemurhaa tosissani.
  Mitä sitten tapahtui silloin?
 Let me tell you.

Kuten tavallisesti silloin kun olen totaalisen tylsistynyt, roikun facebokissa mitääntekemättömänä. Oli ryhmä -joka on edelleenkin, joskaan se ei ole niin aktiivinen enää-, johon olin littynyt jo kauan aikaa sitten. "20+", näytti facebook sen ryhmän viesteissä/kommenteissa/julkaisuissa olevan. Napsautin sitä siis.
   Eteeni avautui jotai niin erilaista kuin olisin osannut odottaa milloinkaan. Ihmiset jakoivat asioita elämästään, ilman minkäänlaista epäilystä ihmisistä joille niitä jakoivat. Eivätkä ihmiset tunteneet toisiaan ''oikeassa elämässä''. Minua oli aina opastettu internetin käytön kanssa:
Älä puhu tuntemattomille
Älä laita omaa kuvaasi profiilikuvaksi
 ja niin monta muuta sääntöä.
  Kuuliaisena lapsena ensin näitä sääntöjä seurasinkin. Ensin pelkästään luin keskusteluja ja päivityksiä. Myöhemmin kuitenkin aloin osallistumaan. En ikinä ole sitä katunut.

Ensimmäiset ihmiset joiden kanssa jaoin keskustelun olivat ihmiset jotka käyttivät sivustolla Finfanfun.fi nimimerkkejä my96, sekä Miusamo. Nykyään henkilöt ovat molemmat vaihtaneet nimimerkkejään.
  En oikeastaan muista mistä keskustelu käytiin. Muistan ainoastaan harvoja keskusteluja. En niitäkään, ainoastaan niiden aiheet.

Olen oppinut tuolta ryhmältä, ja sen seuraaja-ryhmältä paljon erilaisia asioita. Paljon termejä joita käytetään linkittämälläni sivustolla. Olen tullut viisaammaksi myös monen muun asian saroilla heidän kauttaan, takiaan ja ennenkaikkea ansiostaan.Tullut mielestäni paremmaksi ihmiseksi. Äännekkäämmäksi. Sellaiseksi ihmisiseksi joka haluan olla, joka osaa ja uskaltaa olla mieltä ja sanoa sen.

Ensimmäisen Glee-aiheisen keskusteluni kävin erään Unrealistic:in kanssa, joka hänkin liikkuu nykyisin eri nimimerkillä. Luullakseni kysyin löytyisikö Finistä (tuttavallinen nimi aiemmin mainitulle foorumille) suositeltavia Glee-ficcejä. Kyseinen henkilö vastasi että häneltä löytyisi ainakin. En muista enää miten hän sen muotoili, mutta jotenkin ilmaisi omistavansa ficcejä jotka olivat hyvätasoisia.
   Kuitenkin, ehkäpä kommentin leikkimielisyyden takia suljin tämän suhteellisen nopeasti mielestäni pois. Muistan myös tuosta keskustelusta sen, että Unrea shippasi sellaista paritusta, jota en oikeastaan millään pystynyt silloin mieltämään shipattavaksi. Tämän mainitsin hieman epävarmasti, sillä en tahtonut loukata häntä, erittäin mukavalta ihmiseltä kuin vaikutti. Ja uskokaa, hän todella on. (Mainittakoon vielä että nykyisin shippaan myös kyseistä paritusta.)
   Myöhemmin kun todella eksyin hänen ficceihinsä, ajattelin kuinka ihminen voi olla näin loistava kirjoittaja. Kun sain selville, kuka ihminen oli, kun sain selville että sen ihmisen kanssa olin käynyt ensimmäisen Glee-keskusteluni, mykistyin. Tunsin itseni erittäin tyhmäksi ja hiukan ilkeäksikin kun en ollut häntä uskonut silloin heti.
  Arvostan tätä ihmistä suunnattomasti, enkä oikein pystynyt puhumaan hänelle tapauksen jälkeen kuten silloin joskus. Hän ei ollut enään suhteellisen normaali, kuten muut siinä ryhmässä, vain sellainen henkilö josta uskallan käyttää termiä 'yli-ihminen'. Voinette ehkä siitä päätellä kuinka paljon häntä arvostan.
  Alkaa kokoajan olla taas helpompaa puhua hänelle normaalisti. (Zach, jos ja luultavasti kun ehkä näet tämän, tahdon sinun tietävän että sinun kanssa on ihana keskustella < 3)

Anygays, luulen että tässä on toistaiseksi tarpeeksi, sillä olen kirjoittanut ihan liikaa tätä tekstiä. Kukaan ei tule selviytymään tämän lukemisesta hengissä.

Tahdon silti mainita vielä pari ihmistä, Zachyn lisäksi, jotka ovat todella tärkeitä minulle.
 Jonsku, tai Epik, miten haluatte kutsua, on todella tärkeä. Ja hänen kassaan on todella ihana keskustella. (Epik sä ihan totta olet niin paljon söpömpi kuin minä. Piste.) Puspus. < 3

Kaikki te hullut Koisot, joiden kanssa vietän paljon aikaa ja nauran itseni puolikuoliaaksi < 3. Olette mulle tärkeitä kaikki. < 3

Kaikki finiläiset joille olen jutellut facebookissa, kommenteilla tai chatissa. < 3

Sitten tulet sinä, Munpeng. Sinä tahdoit joskus lukea minun elämästäni. Joskus harvoin jos jaksat tulla ja stalkata, tulet ehkä kuulemaan siitä. Ennenkaikkea mitä minä tahdoin sanoa on, että olet tosi tärkeä ja söpö ja joo, olen varmaan selittänyt tuon kaiken tekstarein ja facebookin avulla. (and I know you will mock this blog, and I will can live with that.) Olet tärkeä < 3

Sinä rakas Ida, jonka kanssa puhutaan aina liian kauan puhelimessa ja sekoillaan vaikkei nähdä toisiamme. Sinä jonka kanssa puhumme kaikesta jännittävästä, aina kotoa karkaamisestä randomeihin. < 3


Ja sitten tottakai.
 You can call me Sam. It is short of Samantha. I would like to be Samantha, even thought I don't want to change my name into that. Not even in that fact I really don't like my name.

Yksi syy siihen, miksi aloitin tämän blogin on sen takia, että elän myös tällä hetkellä suhteellisen raskasta aikaa, vaikka koulussa kaikki sujuukin miltei kuin unelma. Ja saatan joskus tarvita paikan purkaa ajatuksiani sen takia.