Maxim lassitudine

Otsikko kirjoitettu hyvin huonolla latinalla. Ja kuvastaa erityisen hyvin mennyttä viikkoa. Ei sillä, etteikö olisi ollut mukavaa.

Maanantaina herätettiin julkeasti kesäloman viimeisenä päivänä kymmeneltä aamulla, jotta mutsi sai ajettua varhaisteininsä Ideaparkiin ostamaan uutta koulureppua. Alkuperäisesti valkoista, seiskalla käytettyä reppua ei kuulemma voinut ottaa. Sinisellä ruuturepulla taas näytin innokkaalta ykkösluokkalaiselta, tai näin oon kuullut luotettavalta lähteeltä. Joten ei siinä kuulemma näyttänyt olevan muuta mahdollisuutta kuin se Ideapark. Protestien vähäisyydestä ei kyllä johtunut!

 Mutta kiva laukkuhan sieltä tarttui mukaan. Ei niinkään koulureppu eikä -laukku, vaan Puman treenikassi. Mutta mä olen tyytyväinen joten screw you guys, en aio vaihtaa näön vuoksi.

Tiistaina 13.08. oli se pelätty ja odotettu kasiluokan ensimmäinen päivä. Valehtelisin jos väittäisin, että pukeuduin tavanomaisen tyylini- ja/tai säänmukaisesti. Skottiruutuinen minihame ihonväristen sukkahousujen sekä ihan-liian-avonaisen vaimonhakkaajapaidan (ei, mulla ei ole vaimoketta!) kera.

   Kouluun meno oli jokseenkin tuskallista, sillä kukaan ei muistanut kertoa pikkusampalle, että sen hameen päällä pitää pyöräillessä istua, ettei se liehu ja paljasta mahdollisesti alushousuja.

Muuten päivä meni ihan hienosti, ei hysteria- eikä ahdistuskohtauksia. Siitä ruokailun jälkeisestä puhelusta ei puhuta I'm still ashamed. Pikkuisen satoi takaisinpäin matkalla, mutta siitä selvittiin!

Keskivikko oli jännä. Ensimmäinen kunnon koulupäivä, niin ettei ainoastaan hilluttu luokanvalvojan kanssa. Ja heti bilsan tunnillahan siltä opettajalta tuli tavanomainen "Ohhoh, oottepas te kaikki kasvanut kesän aikana. :33" -kommentti. Huomautin tietysti, että multa jäi se kasvu jonnekkin kiven väliin.

   Mut je. Englantia oli ja siten suosikkiopettajaa, jee. Piti tehdä ajatuskartta mihin pyrkii kasiluokan aikana. Sitä sit tuijottelin ja kauhistelin sitä, kuinka paljon mun oikeastaan olikaan tarkoitus tsempata. Jokaiseen aineeseen olin tunnin lopulta merkinnyt vähintään kaksi asiaa, joissa aioin parantaa. I'm scared.

Historian tunnilla sosiaalisoin vihdoin kaverijätkieni kanssa. Aksu istu mun takana, ja Tomi sen vieressä. Melissa mun edessä olevassa penkissä. Kohta tämä tapahtui:

*Tomi heittää mua aakkoskarkilla*

minä: AU! Aijaa... o:

*Tomi heittää Melissaa aakkoskarkilla*
Melissa: AU! >:| *kääntyy meihin päin hieroen kättään*

Historian maikka: SUVI!

minä: Mmmitäh? D:

Jossain vaiheessa sitten mut siirrettiin etupenkkiin. Ihan täysin syyttömänä, imo. Ja sitten Arto otti mut kuminpalasten kohteeksi. Ily♥. Tähtäsi ihan kunnolla, koska moni meni paidan kauluksesta sisään. Taitaa kertoa jotain siitä kaula-aukon avonaisuudesta, kun selänkin puolelta pystyi tähtäämään paidan sisään. :| (ne muuten liikkui tosi mukavan tuntuisesti siellä selässä♥ not)

Torstaina vaihdoin suosiolla sen hameen pois ja vaihdoin beigeihin khakihousuihin. Se ei kyllä ollut riittämiin liikunnan opettajalle. Mutkun olin varautunu sisäliikuntaan capreilla fuck you all. ; _ ; Torstain kohokohta oli kyllä ilmaisutaidon tunnit. Havaitsinpas, että kappas, se kuudennen luokan toivoton tyttöihastukseni on samassa valinnaisessa! How nice is that. En pystynyt keskittyyn mihinkään muuhun kuin siihen. But she was so pretty. ;_; And I was so weak.

Ja je, tänään, perjantaina, oli vaan hieno päivä. Paitsi se ruotsin nykyinen epäpätevä opettaja. Ja se, että kemiasta olikin tullut joku randomtehtävä niiden lisäksi mitkä mä merkkailin. Eikä Arton provosointi äikän tunnilla ollut kivaisaa, koska feministi!minä.

Suunnittelin, että kun mein pitää kerran valinnais!kuviksessa tehdä uusi kansio, piirtäisin siihen jotain kaikista rakkaimmista fandomeistani. Tällä hetkellä HP, Divergent ja DW on edustettuna. c:

PS. Jamie julkaisi tässä lähipäivinä "Waiting":n kirkkaan version. Sellasen joka ei oo äänitetty fanien kameralla toisten fanien kiljuessa päälle. Ja löysin sen tänään. Me so happy. :33♥

     -SH

Samppa palailee bloginsa pariin

Dun dun.

Okei eli vissiinkin yli puol vuotta siitä, ko viimeksi kirjotin mitään. >:l Miten tässä näin kävi..

Mut jees, Samppa on selkä ja voi ihan hyvin, tai ainakin näin luulisin! Se todistus olis toki voinut olla parempikin, mut niin. Kyllä mä selviän sen kanssa hengissä. Tsemppaan sit kasilla. (yaaaaay)

Ulkona on silleen ihan hieno sää, mut ei huvita mennä sinne, koska systeri ei koskaan anna ottaa konetta ulos. Ja sit en voi stalkata Jamie Campbell Boweria. Surullista.

 Jamie Campbell Bower > everything

Vissiin alan jossain vaiheessa katsoon sitä Camelotia huomenna ko systeri lähtee leirille ehehe, ihan vaan koska Jamie. Sinänsä jännä, ko katon Merliniäkin niin tulee aika vahvasti riiteleen keskenään noi sarjat. Ehh. No mut ehkä se ei haittaa.

Jees. One Direction -fandomissa on taas meneillään jotain enemmän tai vähemmän jännää, josta en oo kunnolla perillä. Välillä sellanen fiilis, et vois vaan painaa unlike jokaisesta "One Direction" sivusta josta tykkään fabossa, jättää lukematta ne artikkelit pojista, poistua niistä kaikista ryhmistä. Mut sit toisaalta ei. Ei sillä et se fandom olis ihan übertärkee tai mitään, nope, mut tykkään niistä silti ja niih. Larry. c:

Ja eilen oli synttärit. Neljätoista vuotta. Kolme vuotta sit mun olis pitänyt saada kirje Tylikseen, mut en sit saanutkaan. Tiedän syyn niin luulis et se sattuis vähemmän, mut se ei oikeestaan toimi niin. Mut niin. Harry oli neljätoista Liekehtivässä Pikarissa, joka on mun suosikki Potter-kirja. Et ehkä jos luen sen ja fiilistelen vähän niin ei oo niin suruinen olo.

Tiiättekö se on oikeestaan jännittävää miten se ajatusmaailma muokkaantuu. Kymmenvuotiaana en silleen huomioinut sitä ikääntymistä. Ykstoistavuotiaana mulla oli niin kiire päästä vanhemmaksi, etten ees tajunnut mikä ikävuosi oli menossa. Kaksoistavuotiaana oli vaan niin älyttömän siistiä täyttää kolmetoista, koska sen ikänen yksi niistä rakkaimmista ystävistä oli kun mä tutustuin siihen.

Ja nyt, kun oli alle viikko siihen, että täyttäsin neljätoista, mulla oli ainoastaan kamala fiilis. Ei mitään "jee vanhenin taas vuoden" tai mitään. Mä olin vaan niin järkyttynyt. En mä haluaisi vanhentua niin nopeesti. Ja vaikka mä en edes ole vanha, silti se vaivaa mua. Ne kaikki hetket vaan menee ohi, enkä mä enää muista.

Se lifestyle-blogien idea kai on. Että ikuistetaan niitä hetkiä. Sit vuoden tai parin päästä voi lukea niitä, hymyillä, ja ne tosi unohtuneet muistikuvat virkoo pikkuisen. Vähän niin ko Warm Bodies:ssa kun zombit söi ihmisten aivoja, ja ne näki niiden muistoja ja ajatuksia. Vähän sillä tavalla. Paitsi ei niin paljon väkivaltaa. Eikä niin ällöttävää. Parempaa.

 Ja sen takia mä kai palasin tän blogin luo.

Lol vielä pari kuvaa Jamiesta tähän niin pääsette jatkaan mitä olitte tekemässä.

Srsly

look at that little shit.

En ole ehkä kykenevä.

Ps. Se sattuu, kun on papin tytär uskovaisessa perheessä, eikä isä ole ollut edes puolessakaan niistä synttäreistä, mitä mulla on ollut, läsnä. Se on aina leirillä. Soittaa. Tänä vuonna en ees suostunut puhumaan sen kanssa kun sattui niin paljon. Yhtenä päivänä vuodessa niillä on kaksi tytärtä, ei ainoastaan sitä, joka käy kaikissa seurakunnan aktiviteeteissa, vaan myös se toinen. Se sattuu olla 'se toinen', josta ei koskaan puhuta, niin ko mä olisin viallinen. Ja kyllähän mä tiedän miten mä olen viallinen.

Mutta ehkä eniten sattuu se, kun sisko soittaa kristillistä musiikkia, jonka sanoma on "it get's better", etkä sä pysty kuin vain ahdistumaan niistä sanoista.

Jeesus eikä Jumala ei auttanut mua millään tasolla sillon, kun mä olin itsetuhoinen. Se olin mä itse.

- SH

Pöö. c:

Uskokaa pois jos te tulisitte mun läpi ja sanoisitte pöö kuinka ystävällisellä äänensävyllä ikinä, pelästyisin silti. Amen.

Niiiiin. Immeiset, päätin taas, että alan olemaan parempi oppilas. Ja pitämään huolta fyysisestäkin puolesta. (wut) Koska, minehän en mitään liikuntaa harrasta (hitto hankkikaa huispauskenttä tänne ! ;_;), joten ajattelin sitten alkaa kävelemään vähintään kolme tuntia viikossa. Jeeeeeeeeee kuinka radikaaleja muutoksia ooh. Mutta joo. Onhan sekin alku? ; _ ;
 Mä myös tein eilen ekaa kertaa tänä vuonna matikanläksyt. Ajattelin yrittää tsempata nyt vähän kaikissa suhteissa. Koska jos aion sen yli ysin KA:n vetästä niin pitäis pikkuhiljaa tehdä jotain sen eteen, eiks je?

Silleen sain inspiraatiota tähän Finin sellasesta 'tsemppiprojektista'. En siihen mitenkään aio virallisemmin osallistua, mutta oli kiva saada jonkinmoinen idea tähän. Tidii.
   Kelasin myös, että tarvin jonkin tavoitteen saada se KA yli ysiin. Ja ulkomaailma mua nyt on aina kiehtonut. Jos mun KA on yli ysin, niin voin päästä vaihto-oppilaaksi? Se olis siisteintä ikinä ja silleen.

Min' oon myös suunnitellut hiuksieni tulevaisuuden!
Seuraavan kerran kun meen kampaajalle, leikkaan ne taas ihan lyhyeksi - viimestä kertaa vähään aikaan! Koska tiettekö, keväällä/kesällä kun aurinko polttaa miun hiukset niistä tulee ihan vaaleat? Ei tarvi blondata, hehee.

Niin. Suunnitelman mukaan niistä tulis tämän näköset. Ja joo se on Valentine Parade's End sarjasta. Rakastuin sen hiuksiin, ja se on hahmona ihan superi. Feminismi ftw!♥ Nyt sitten sovinistit pois blogisivuiltani saatana. >:||


Sitten annankin niiden taas kasvaa. Ysillä voin ysipäivässä cossata Hermionea, kun on hiukset tarpeeksi kasvanut. c: Yaay.

Ja sitten, ellen mä muuta mieltäni, joka toki on mahdollista, abipäivänä voisin cossata Sylvia Tietjensiä? Lol moi tykästyin tohon Parade's Endiin ehkä vähän liikaa. Aloin katsoon sitä koska Benedict♥, ja sitten se olikin historiallinen juttu ja lumouduin. Että jee jee. Siinä oli vieläpä vahvoja naispersoonia, joita ei kovin usein ole historiallisissa jutuissa ja silleen. Joten rakastuin niihin molempiin. Lol ne kiistelee samasta miehestä ja oon rakastunut molempiin. Älkää pakottako valitsemaan puolta, koska molemmat suhteet olis niin pirun kiinnostavia. Yyy.
Okei ehkä ei enää Parade's Endistä selityksiä hehe? Joo.


Joten lol. Mulla on suunnitelma kouluun, hiuksiin ja fyysiseen kuntoon. Ihan kiva. Sitten voin ohjata sen taitelijasieluni kirjottamiseen ja kuvikseen? Sillä joo. Menin tavallaan pyytämään kymppiä kuviksesta, vaikka tuskin otan sitä valinnaiseksi. Koska tahdon nähdä kaikki valinnaismahikset, ennen ko teen mitään suunnitelmia. Enkun tai äikän syventävä olis rakkaus.

Taas on vaihteesta alkanut ahdistaa sen koulun kanssa. Mä en tiedä, mitä mä tahdon tehdä sitten isompana. Ei miun pitäisi sitä varmaan vielä tietääkään. Mutta jos mä olen tässä samassa tilanteessa kahden vuoden päästä? Mä en halua sitä silleen.
Opettajan ura on aina kiehtonut, mutta mä tahtoisin tehdä elämässäni jotain merkittävää. Mä haluan saada sanoa quoten, joka kiertää internetin ihmemaata ja saa immeiset vähemmän itsetuhoisiksi. Ja silleen. En mä tiedä.


Mitä oon tullut tulokseen, niin on vaan parempi kaikille, että mä päästän irti siitä Eemilpojusta. Jees. Se säätää jotain Pinjaattan kanssa, ja jos mun pitää valita mustasukkasuus vaiko Pinjan ystävyys, niin voi herranjestas, valinta onkin aika vitun vaikea. Joten Eemilpoju lentää pihalle miun kuvioista.
Me kaikki tiedetään etten mä pysty pitämään tätä kasassa, mutta unohdetaan se hetkeksi.
Sitten on tämä ihan viken pelottava tyypi mein luokalta. Arto. Hehee. Vittu se muistaa sen lempinimen, jolla tahdoin vuoden alussa immeisten alkavan mua puhuttelemaan. Kukaan ei oppinut siihen, ja luovutin sen kanssa. Nyttemmin oon ilonen että luovutin, koska noh, sillä nimellä nyt ei ollut mitkään maanmahtavimman positiiviset juuret. Ja aloin arvostamaan omaa nimeäni. Jee jee. MUTTA. Siis Arto nyt sen muistaa. Let's kill everybody ja sillee. Eiku ei..
   Ja tänään Olento (lukekaaeemilpoju) tuli kysymään Melissalta, että mikä sen oikea nimi on. Siis... mitä? Ja sitten se meni Arton luo just sen näkösenä, että sitä olis kusetettu pahemmankin kerran. Vittuako se jätkä säätää? Sitten Arska oli miulle jossain vaiheessa silleen "Hei Sammyyyyy mikä sun oikea nimi on?:333". Eemilpoju pörräs siinä silleen "Onko sun oikea nimi Samantha? >:oooo".
Min' olin sillee "..........8D wat...." ja vedin niin kovat facepalmit pään sisäisesti. Oikeasti et sä voi olla niin tyhmänpuoleinen, Eemilpoju. Et vaan voi. The end.

Ja nyt mä meen nukkumaan. Heihei te mursut.♥

-SH

Jaaaa Sam potkittiin bloggaamaan.

Joten,
Joulu
Joulu on kivaa aikaa, tykkään siitä itse aika paljon. Joskus olisi vaan kiva viettää se jossain muualla kun perheen kanssa, vaikka mä rakastankin sitä yhdessäoloa. Koska joka joulu, joka ainut joulu mä löydän itseni itkemästä yksin. Se on vähänkuin joku perinne tai jotain. Niin kauan kuin mä muistan se on jatkunut. Ja kyllä mä tiedän ettei kukaan sitä tee tahallaan.
   Sillon kakarana se oli kai ihan ok loukkaantua joka joulu. Mutta tällä kertaa se vaan tuntu niin musertavalta. Että oon vieläkin sen pikkuisen kakaran tasolla, joka loukkaantuu niin helposti.
   Ja pahinta tässä on se, että kaikki ajattelee mun olevan niin kovin... pinnallinen. Mä tahtoisin näyttää mun suvulle, sun muille, että ei, en mä ole pinnallinen. Mut en mä tiedä. Kai minä sitten oon pinnallinen.
 MUTTA. Mä sain kivoja lahjoja, vaikken toivonut mitään. Okei, Melissalle heitin läpällä että solmio, rusetti tai liivi olis ihana, ja vaikka sitten sanoin toisella kysymyskerralla että joo, mä en tahdo mitään kiitos ei. Niin mä sain solmion. Ja se on ihana♥. Vaikka systeriltä meni aika kauan solmia se oikein mulle ja silleen. En enää koskaan avaa sitä solmua niin etten joudu opettelemaan solmimaan sitä kjeh kjeh c:.
 Ja sitten systeri antoi mulle kupin ja karkkia, ja kirjoitusvihon. En silleen tajua miksi mä sain kupin, koska mulla on mun Potter-kuppi, johon en anna kenenkään koskea ja se on yksi rakkaimmista asioista ikinä. Ja sitten on se Siken antama kuppi jonka sain viimevuoden jouluna. Mutta joo. Jos ne molemmat on pesussa niin toi on tosi awesome lahja, niin että saan sentään kaakaoni. :3 Se on muuten tosi kivan iso.
  Sain myös 1D:n Take Me Homen, tosin joudun jakamaan sen systerin kanssa (joo, silleen että Over Again, I Would, Change My Mind ja pari muuta mulle, loput sulle!), mutta koska se oli kuitattu mun nimiin niin d44, sain sen. Olkaa hiljaa ja ottakaa mun leipomia Dalek-pipareita c:
Also kiitos jouluficeistä, ja vaikka mä en saisi niitä koskaan kuitattua niin ne on kaikki ihania!;_;

Näin sitä joulukuusta koristellaa, righto? c: Eikö muka..

Dih, ottakaa siitä Dalek-pipareita, vaikka ne onkin vähän fail c:

Se ei mahtunut lautaselle ;_;

Sitten, ongelma joka tuntuu ikuiselta tällä hetkellä, Mitäpä mun elämä oliskaan ilman
Eemilpoju
JOOPS. Mun tällä-hetkellä-suosikki-paasaus-aiheeni. Yay. Mä siis menin ihan paniikkiin siitä, että joku jätkä tosiaan ilmeisesti ehkä oikeasti tykkää musta. Silleen, ihastusmielessä. Ja ennenkun mä olin huomannutkaan, mä olin semmosessa kivaisassa pienessä Bermudan kolmiossa.
  Lyhyesti: menin suoraan kysymään siltä, mikä tilanne on, ja se kysyi multa 'kuka kertoi, senhän piti olla salaisuus'-taktiikalla ja silleen. Niin.Maanantaista tiistaihin se piiritti mua, ja mä kirjaimellisesti menin pakoon minkä ehdin. Koska mähän tunnetusti pelkään uusia asioita. Jes, tulee elämä oleen pirun helppoa. Niin, eli pähkinänkuoressa ympärillä olevat immoiset ehdotteli kaikkia 'pusukuvia' sun muita, ja multa melkein revittiin takki koska Eemilpoju oli tullut ulkovälkälle ilman, se tunnusti ihastuksensa pariin otteeseen, puhalteli mun hiuksiin, moikkasi mulle ihan innoissaan joka kerta kun ohitin ja silleen. Ihme jätkä sekin. (ja tiistaina pääsin hipelöimään sen musankoetta kun Kia tahtoi lukea siihen uusintaan, ja mulle tyrkättiin sen koe jotta voin korjata Kialle ne kohdat jotka siinä kokeessa meni väärin ja jotka tiesin. En mä edes tiedä. Jokatapauksessa ei tullut niin huono fiilis siitä kuutosmiikasta kun se oli saanut viisplussan. MEWH.)
Keskiviikkona se ei huomioinut miua miltei ollenkaan, sillä tyyppi oli ilmeisesti huomannut olevansa ihastunutkin toiseen luokkalaiseeni tyttöön enempi, ellei sitten täysin. lolwut. Enkä mä sitä kiellä, etteikö se olis mua haitannut. Koska joo, onhan mulla tähän tyyppiin kai jonkintason ihastuksenpoikanen, mutta mä olen luvannut itselleni sillon joskus, etten ala mihinkään ihmissuhdehössötyksiin vähintään ennen kasiluokkaa. Sillon se oli helppoa, bweh.
 Anygays, se sai silti taas semmosen ihme slaagin, että 'jee mä pääsen tanssiin Suvin kans c:' niissä piiritansseissa. Also miksi se musiikki pysäytettiin aina sillon kun oltiin siinä kohikkain, ja ne opettajat alko selittään jotain? Ei sillä että muistaisin enää mitä ne selitti. So much awkwardness. Sitten, koska aika monet immoiset ei enää pitänyt 'käsiotetta', vai mitä olikaan, niin minekin otin käden äkkiä pois. Kuitenkin ne sitten otti sen miltei heti takasin sen käsiotteen, ja Eemilpojukin laitto taas sen kätensä silleen et tarttuisin siihen. Mietin ehkä sekunnin liikaa, ja se otti sen pois. "Hmm? No ei sit". Ja mulle tuli ihan mieleen Peter Pan. Miksiiiiiiiiiiiiiiiii. Sitten kun piti mennä siihen valssi-rivi-juttuun, niin koska ei ollut käsiotetta, niin Eemilpoju oli puolessavälissä silleen "EIKUN munhan piti viedä sut D: Tuus nyt sieltä >:3!" ja koska pelästyin meinasin hypätä metrin ilmaan kun se kääntyi ja miltei-huudahti sillä jännällä äänellänsä. okeiwut. Also, se oli yhden parin päässä että olisin taas tanssinut sen kanssa valssia. "Maailma on julma."
Sitten torstaina ei tapahtunut mitään erikoista.
Ja tietysti perjantaina, kun oli joulujuhla ja kaikkea jännää, meikäläiselle tuli joulufiilistelyt. Tähän kun lisätään immoisten rohkaisut niin menin sitten antamaan sille halin. ENKÄ MÄ MUISTA SIITÄ MILTEI MITÄÄN. Muistan vaan sen että olin silleen "oh god how awkward is THIS" ja kun aloin lähteen siitä tilanteesta niin törmäsin sen käteen kun se oli vastaamassa siihen haliin. Juuri näin.

Dih. Sitten tietysti Iituska sai kamalan "aawww" kohtauksen Melissan kanssa heti kun ne oli toipunut järkytyksessä, ja hoin jotain "Ei se.. ei se nyt noin.. ei se", koska paniikkikohtaus oli tulossa vähän backwardeissa. Ai ei se mitään merkannut?cc; Olin luonnollisesti silleen "oh god nyt sit sait sen kuulostaan siltä et se olis merkannut jotain ei näin en mä edes kelannut sellasta mahdollisuutta D: ". Näin täällä, entäs siellä?
Ai niin ja sitten lisäätte tähän sen, että soitin Miksuiselle ihan "apuwa" feelseissä koska se VASTASI mun tekstariin ja se Eemilpoju ofc sitten maleksi siinä läheisessä naulakossa. Laitoin Trisin sen korvalle ja olin silleen "sano sille et se on totta että halasin sua :||" varmasti ihan punasena. Oikeasti. VOIKO IMMOINEN OLLA PALJON IDIOOTIMPI? Mutta ei siitä sen enempää. I'm ashamed.

Mainittakoon asiasta vielä sen verran, että draamasta on vähitellen paisunut kolmiodraaman kautta neliödraamasta mahdollinen viisiodraama(mikä toi sana on olevinaan 8D). Että repikääs siitä. ;_; Mä en tykkää tästä yhdistelmästä ollenkaan jos se tulee kenenkään väliin.

Mmmm onko mun elämässä tapahtunut vielä jotain josta tahdon avautua? 8D Eipä kai.

Paitsi fb:n statuksien kanssa on kiva yrittää pitää ne langat käsissä. Varsinkin jos on kaverijätkä joka tulee aina välillä hulluksi. Nyt siinä on sitten tagittuna varmaan puoli kylää. Jeij. Sam kiittää.

-SH

Lalaa.

Heips taas siellä te pienet stalkkijaiseni. Idek. Onko stalkkijainen edes sana ._. Saa se nyt olla. Hys, on se. Sam sanoi että on niin on.


Hm. Alotan nyt kertomalla fiiliksistä jotka havaitsin keskiiviikona.
 I MISS MY PRIMARY SCHOOL CLASS.
Niin. Ja miksi? No minäpä selitän teille pienille immoisille.

Ala-asteella mä olin ihan rauhassa. Kun kirjoittelin fanfictionia nurkassa/TUNNILLA kukaan ei tullut kyselemään. Ainakaan en muista. Ala-asteella olin siellä nurkassa silleen "Tykkään omasta kuplastani c: ....teillä ei ole kuplia. Olette sosiaalisia. Olette tylsiä. Okei oon mäkin osittain sosiaalinen koska Räpe ja finiläiset on parhaita.." Ja kaikki katsoi vaan ufoilmeellä ja jatkoi.

Sitten kun tulin ylä-asteelle, opettajat oli silleen "Hooo, oppilas jota kiinnostaa! Hienoa!", ja muhun muutenkin alettiin kiinnittää huomiota. Silleen. Silloinkin kun en tehnyt mitään. Alkulukuvuodesta, kun oli tuulinen sää, ja istuin siinä penkillä lukemassa ulkovälkällä Sherlock Holmesin parhaita, Aki ja Arto tuli yhdessä ja istui siihen mun viereen.
 Mitä sä luet?
Ne tosin lähti heti kun näytin kantta. Liian vanhanaikaista, kai. Sitten, kun kuuntelin välkillä aina musiikkia, niin istuin siinä taas ja kuuntelin jotain randomia muitten säätäessä omaansa. Arto on silleen
Sä kuuntelet aina musiikkia välitunneilla. Mitä sä kuuntelet?
Sitten, tänään aloin kirjoittamaan taas. Äikänvihkoon, koska kirjoitusvihot oli kotona. Ja niissä on sata jatkamatonta ideaa joita en tahdo syrjäyttää.
 Se tyttö meidän luokalta, joka puhuu hiljaa, ja joka on hiljainen. Se tyttö jota yritin saada sosiaaliseksi alkuvuodesta, mutta jossa feilasin. Se tuli kysymään multa
 Mitä sä teet?
Lisäksi kaksi vanhaa luokkalaistani tuli kysymään mitä teen. Jopa se tyttö, joka aina miua kiusi, ja jonka kanssa ei vieläkään olla kovin hyvissä väleissä.
Mitä sä kirjoitat?

Onneksi silloin, kun itse hämmennyn, enkä keksi mitään ivallista sanottavaa ihmisille joille en tahdo kertoa mitä teen, siinä on sisko, joka kertoo kovinkin auliaasti mitä mä teen. Aina siihen asti kun se huomaa mun murhanhimoisen katseen joka siihen kohdistuu.

Enää ei kulu viikkoakaan ilman, että se yksi poika jota pidän ärsyttävänä, sanoo mulle Moi Suvi, ja jos en heti vastaa, se kiireesti varmistaa vanhalta luokkalaiseltani että olihan mun nimi varmasti Suvi. Enää ei kulu viikkoakaan ilman, että se poika joka on tunnettu siitä, että se ivailee kaikille, sanoo mun olevan kaunis. Joskus jaksan hymyillä kireästi, joskus vaan katson siihen, joskus ignoraan täysin. Joskus kiitän ihan vaan vittuillakseni. Silloin, kun ohitan sen ihmisen, mun selkäni takaa kuuluu 'hyi vittu'. Ei se mua haittaa, sellaiseen kohteluun mä olin tottunutkin.

Sitten, kuitenkin, keskiviikkona, mulla oli mun elämän ensimmäinen migreeni. Ja kun mä kävelin pois pukkareilta, siinä oli kaksi poikaa, ja se tyttö meidän liiksanryhmästä, josta kaikki sanoo sen olevan huora ja silleen. Pojista se random sanoo mulle moi, ja mä nyökkäsin sille, koska en pystynyt puhumaan päänsäryn takia. Kukaan ei ilmeisesti kuitenkaan huomannut, koska toinen niistä pojista, se, joka oli aina ollut mun rinnakkaisluokalla, otti kunnon halveksivan äänensävyn ja sanoi
Et sit viittinyt ees tervehtiä takas.
It's okay, ajattelin ja jatkoin ihan normaalisti. Sitten se tyttö huusi mun perään, että Eemil (mitä luultavammin se poika joka oli kovin random) tykkää musta. PSSSSH (8. Sitten, se Eemil
Mä tykkään susta!
Ja se alkoi häiritsemään. Kuinka joku voi olla niin tossun alla, että huutaa itse tykkäävänsä jostakusta josta kukaan järkevä ei tykkää? Ei hemmetti.

Mä tahdon mun vanhan, hieman erakkomaisen elämäni takaisin.
 Ja ei, mä en ole niitä ihmisiä, jotka aina uuden asian ilmetessä tahtoo juosta takaisin lähtopisteeseen. Mä vain vihaan olla huomiossa. Joskus ajattelin, etten vihaa, mutta nykyään ilmeisesti vihaankin.


Sitten tahdoin vielä kertoa, että ihmiset on tosi kivoja ja ihania♥. Tuitui. Tahtoisin lähettää kaikille isoja haleja, pipareita ja glögiä. Ja joulumieltä. Ja jotain hienoa.
 Valitettavasti se onkin vaikeaa.


Also viimeksi olen luukuttanut näitä biisejä -Antti Tuiskun Minun Jouluni 2:n ohella-, ja suosittelen niitä kaikille:
 Vapaapudotus (Free Falling)
Valovuodet
Vierelläsi <- kuunnelkaa tuo jos tahdotte inspiroitua kirjoittamaan yläastesöpöilyä!

ALSO:
 Sain ihanan inspiraation kirjoittaa elämäni ensimmäinen AU-teksi, ja siitä tulee ehkä vähän klisee, mutta söpö c:


-SH

Blogi muutti ulkoasuaan. Itse tykkään tästä uudesta: kuvat, jotka valitsin ovat tyyliltään tummia, mutta kannustavia. Koska joskus me kaikki tarvitaan jotakuta sanomaan meille näitä asioita.

Happiness can be found even in the darkest of times. If one only remembers to turn on the light.
-Albus Dumbledore

It's important to remember that we all have magic inside us.
-J. K. Rowling


Sekä tietysti Potter-teema. Kirjasarja jota en koskaan tahdo unohtaa. Kunnioitusta Row-tädille siitä kaikesta mitä Potterit on meille antanut.




Ja mä tahdon kertoa Wendylle, että mä oikeasti välitän siitä todella, todella paljon, ja tahtoisin niin kovasti auttaa. Mutta mä en ole varma miten sen tekisin. ♥ Pärjäile, rakas. xoxo
 En nyt keksi mitään luovaa. Take these.



-SH

Hei ♥

Olen nyt omannut Twitter-tilin ehkä paria kuukautta yli vuoden. Ja vasta nyt niin sanotusti 'löysin' sen. Eli suomennettuna tajusin kuinka kiva se on.

 Scaramouche, tuitui olet tosi kiva! xoxo

  Terveisin Twitter-spämmit eiliseltä. (älkää menkö katsomaan niitä, haha)

Joten, tänään kun tulin koulusta kotiin, äiti poimi miut autoon matkalla. Lähdettiin Tampereelle käymään mummin talolla, sinne kun tulee asunnonvälittäjä sunnuntaina. Huomenna mennään taas.

  Siellä on nykyään tosi hiljaista, vaikka talo päästeleekin itse ääniä. Sen takia mä en koskaan siellä itse pystyisi asumaan: olisi kokoajan tunne, että joku koputtelee ikkunoihin.

Mä en edes tiedä mitä kaikkea äiti siellä teki sillä välin kun minä sytyttelin tuikkuja ja tuijottelin niitä. Ja sitten kun piti raahautua keittiöön juomaan kahvia, äiti ehdotti että voin ottaa ne kynttilät mukaani. Ei siitä oikeastaan mitään tullut, leikin steariinillä kun äiti joi kahvinsa ja ponkaisi äkkiä pystyyn.

  Ei tota kahvia edes kannata juoda kun ei ole maitoa.

Olin hetken silleen "...wut : D", ja jatkoin sitten. Olin mä kyllä muuten ihan avuksi, mutta kun me käydään mummilassa, mä tahdon aina vetäytyä syrjään jonnekin. Joka kerran. En mä edes tiedä miksi teen niin ehkä sen takia että olen vain niin supersosiaalinen ihminen.

Tänään mulle kuitenkin tuli mieleen, että olisi pitänyt keskustella mummin kanssa kirjoittamisesta. Nyt ajattelette silleen "...siriusly, kirjoittamisesta mummin kanssa?", mutta minun mummi harrasti kirjoittamista. Ei mitään fanfictionia, tai sellaista. Mutta runoja. Taiteellista kirjoittamista.

  Äiti aina jaksaa kertoa, että mummi kerran ryösti sen ruotsinvihkon, ja alkoi kirjoittamaan siihen omiansa. Ja kyllä mä muistan, että kun olin pieni, mummi sanoi että aikoi ennen tulla kirjailijaksi eläkkeelle mentyään. Se vaan ei koskaan toteutunut.

Mun mielestäni on aina kamalaa, kun ihmisten unelmat ei toteudu. Äiti opiskeli elintarvikelaborantiksi, muttei koskaan päässyt siihen ammattiin. 

  Mulla ei itse ole ollut mitään suurempia ura-haaveita, mutta olen aina nähnyt itseni sellasessa sihteeri-lookissa kävelemässä koroilla ainakin suht. hyväpalkkaisessa työssä. Idek why.

OLKAA HILJAA EN EKSYNYT AIHEESTA. Tai ainakaan hukannut punaista lankaani.

Niin.

Koska mä vihaan mutsiani aina paikoittain because of the reasons, joten oikeasti en miltei koskaan puhu sille mistään. Kuitenkin, automatkoilla mä löydän itseni selittämästä vähän kaikkea. Tänään mä selitin Danista (danisnotonfire), Darren Criss:stä ja Chris Colferista. Ja Gleestä yleensäkin. Ja Scarasta ja spämmäyksistä ja en mä tiedä.

   Joskus tuntuu siltä että äiti ottaa mut Tampereelle mukaan ihan siitä ilosta että mä puhun sille automatkoilla.

-SH

AND THE COLORED UPGRADES ARE BACK AGAIN.