Lalaa.

Heips taas siellä te pienet stalkkijaiseni. Idek. Onko stalkkijainen edes sana ._. Saa se nyt olla. Hys, on se. Sam sanoi että on niin on.


Hm. Alotan nyt kertomalla fiiliksistä jotka havaitsin keskiiviikona.
 I MISS MY PRIMARY SCHOOL CLASS.
Niin. Ja miksi? No minäpä selitän teille pienille immoisille.

Ala-asteella mä olin ihan rauhassa. Kun kirjoittelin fanfictionia nurkassa/TUNNILLA kukaan ei tullut kyselemään. Ainakaan en muista. Ala-asteella olin siellä nurkassa silleen "Tykkään omasta kuplastani c: ....teillä ei ole kuplia. Olette sosiaalisia. Olette tylsiä. Okei oon mäkin osittain sosiaalinen koska Räpe ja finiläiset on parhaita.." Ja kaikki katsoi vaan ufoilmeellä ja jatkoi.

Sitten kun tulin ylä-asteelle, opettajat oli silleen "Hooo, oppilas jota kiinnostaa! Hienoa!", ja muhun muutenkin alettiin kiinnittää huomiota. Silleen. Silloinkin kun en tehnyt mitään. Alkulukuvuodesta, kun oli tuulinen sää, ja istuin siinä penkillä lukemassa ulkovälkällä Sherlock Holmesin parhaita, Aki ja Arto tuli yhdessä ja istui siihen mun viereen.
 Mitä sä luet?
Ne tosin lähti heti kun näytin kantta. Liian vanhanaikaista, kai. Sitten, kun kuuntelin välkillä aina musiikkia, niin istuin siinä taas ja kuuntelin jotain randomia muitten säätäessä omaansa. Arto on silleen
Sä kuuntelet aina musiikkia välitunneilla. Mitä sä kuuntelet?
Sitten, tänään aloin kirjoittamaan taas. Äikänvihkoon, koska kirjoitusvihot oli kotona. Ja niissä on sata jatkamatonta ideaa joita en tahdo syrjäyttää.
 Se tyttö meidän luokalta, joka puhuu hiljaa, ja joka on hiljainen. Se tyttö jota yritin saada sosiaaliseksi alkuvuodesta, mutta jossa feilasin. Se tuli kysymään multa
 Mitä sä teet?
Lisäksi kaksi vanhaa luokkalaistani tuli kysymään mitä teen. Jopa se tyttö, joka aina miua kiusi, ja jonka kanssa ei vieläkään olla kovin hyvissä väleissä.
Mitä sä kirjoitat?

Onneksi silloin, kun itse hämmennyn, enkä keksi mitään ivallista sanottavaa ihmisille joille en tahdo kertoa mitä teen, siinä on sisko, joka kertoo kovinkin auliaasti mitä mä teen. Aina siihen asti kun se huomaa mun murhanhimoisen katseen joka siihen kohdistuu.

Enää ei kulu viikkoakaan ilman, että se yksi poika jota pidän ärsyttävänä, sanoo mulle Moi Suvi, ja jos en heti vastaa, se kiireesti varmistaa vanhalta luokkalaiseltani että olihan mun nimi varmasti Suvi. Enää ei kulu viikkoakaan ilman, että se poika joka on tunnettu siitä, että se ivailee kaikille, sanoo mun olevan kaunis. Joskus jaksan hymyillä kireästi, joskus vaan katson siihen, joskus ignoraan täysin. Joskus kiitän ihan vaan vittuillakseni. Silloin, kun ohitan sen ihmisen, mun selkäni takaa kuuluu 'hyi vittu'. Ei se mua haittaa, sellaiseen kohteluun mä olin tottunutkin.

Sitten, kuitenkin, keskiviikkona, mulla oli mun elämän ensimmäinen migreeni. Ja kun mä kävelin pois pukkareilta, siinä oli kaksi poikaa, ja se tyttö meidän liiksanryhmästä, josta kaikki sanoo sen olevan huora ja silleen. Pojista se random sanoo mulle moi, ja mä nyökkäsin sille, koska en pystynyt puhumaan päänsäryn takia. Kukaan ei ilmeisesti kuitenkaan huomannut, koska toinen niistä pojista, se, joka oli aina ollut mun rinnakkaisluokalla, otti kunnon halveksivan äänensävyn ja sanoi
Et sit viittinyt ees tervehtiä takas.
It's okay, ajattelin ja jatkoin ihan normaalisti. Sitten se tyttö huusi mun perään, että Eemil (mitä luultavammin se poika joka oli kovin random) tykkää musta. PSSSSH (8. Sitten, se Eemil
Mä tykkään susta!
Ja se alkoi häiritsemään. Kuinka joku voi olla niin tossun alla, että huutaa itse tykkäävänsä jostakusta josta kukaan järkevä ei tykkää? Ei hemmetti.

Mä tahdon mun vanhan, hieman erakkomaisen elämäni takaisin.
 Ja ei, mä en ole niitä ihmisiä, jotka aina uuden asian ilmetessä tahtoo juosta takaisin lähtopisteeseen. Mä vain vihaan olla huomiossa. Joskus ajattelin, etten vihaa, mutta nykyään ilmeisesti vihaankin.


Sitten tahdoin vielä kertoa, että ihmiset on tosi kivoja ja ihania♥. Tuitui. Tahtoisin lähettää kaikille isoja haleja, pipareita ja glögiä. Ja joulumieltä. Ja jotain hienoa.
 Valitettavasti se onkin vaikeaa.


Also viimeksi olen luukuttanut näitä biisejä -Antti Tuiskun Minun Jouluni 2:n ohella-, ja suosittelen niitä kaikille:
 Vapaapudotus (Free Falling)
Valovuodet
Vierelläsi <- kuunnelkaa tuo jos tahdotte inspiroitua kirjoittamaan yläastesöpöilyä!

ALSO:
 Sain ihanan inspiraation kirjoittaa elämäni ensimmäinen AU-teksi, ja siitä tulee ehkä vähän klisee, mutta söpö c:


-SH