Okei eli vissiinkin yli puol vuotta siitä, ko viimeksi kirjotin mitään. >:l Miten tässä näin kävi..
Mut jees, Samppa on selkä ja voi ihan hyvin, tai ainakin näin luulisin! Se todistus olis toki voinut olla parempikin, mut niin. Kyllä mä selviän sen kanssa hengissä. Tsemppaan sit kasilla. (yaaaaay)
Ulkona on silleen ihan hieno sää, mut ei huvita mennä sinne, koska systeri ei koskaan anna ottaa konetta ulos. Ja sit en voi stalkata Jamie Campbell Boweria. Surullista.
Jamie Campbell Bower > everything
Vissiin alan jossain vaiheessa katsoon sitä Camelotia huomenna ko systeri lähtee leirille ehehe, ihan vaan koska Jamie. Sinänsä jännä, ko katon Merliniäkin niin tulee aika vahvasti riiteleen keskenään noi sarjat. Ehh. No mut ehkä se ei haittaa.
Jees. One Direction -fandomissa on taas meneillään jotain enemmän tai vähemmän jännää, josta en oo kunnolla perillä. Välillä sellanen fiilis, et vois vaan painaa unlike jokaisesta "One Direction" sivusta josta tykkään fabossa, jättää lukematta ne artikkelit pojista, poistua niistä kaikista ryhmistä. Mut sit toisaalta ei. Ei sillä et se fandom olis ihan übertärkee tai mitään, nope, mut tykkään niistä silti ja niih. Larry. c:
Ja eilen oli synttärit. Neljätoista vuotta. Kolme vuotta sit mun olis pitänyt saada kirje Tylikseen, mut en sit saanutkaan. Tiedän syyn niin luulis et se sattuis vähemmän, mut se ei oikeestaan toimi niin. Mut niin. Harry oli neljätoista Liekehtivässä Pikarissa, joka on mun suosikki Potter-kirja. Et ehkä jos luen sen ja fiilistelen vähän niin ei oo niin suruinen olo.
Tiiättekö se on oikeestaan jännittävää miten se ajatusmaailma muokkaantuu. Kymmenvuotiaana en silleen huomioinut sitä ikääntymistä. Ykstoistavuotiaana mulla oli niin kiire päästä vanhemmaksi, etten ees tajunnut mikä ikävuosi oli menossa. Kaksoistavuotiaana oli vaan niin älyttömän siistiä täyttää kolmetoista, koska sen ikänen yksi niistä rakkaimmista ystävistä oli kun mä tutustuin siihen.
Ja nyt, kun oli alle viikko siihen, että täyttäsin neljätoista, mulla oli ainoastaan kamala fiilis. Ei mitään "jee vanhenin taas vuoden" tai mitään. Mä olin vaan niin järkyttynyt. En mä haluaisi vanhentua niin nopeesti. Ja vaikka mä en edes ole vanha, silti se vaivaa mua. Ne kaikki hetket vaan menee ohi, enkä mä enää muista.
Se lifestyle-blogien idea kai on. Että ikuistetaan niitä hetkiä. Sit vuoden tai parin päästä voi lukea niitä, hymyillä, ja ne tosi unohtuneet muistikuvat virkoo pikkuisen. Vähän niin ko Warm Bodies:ssa kun zombit söi ihmisten aivoja, ja ne näki niiden muistoja ja ajatuksia. Vähän sillä tavalla. Paitsi ei niin paljon väkivaltaa. Eikä niin ällöttävää. Parempaa.
Ja sen takia mä kai palasin tän blogin luo.
Lol vielä pari kuvaa Jamiesta tähän niin pääsette jatkaan mitä olitte tekemässä.
.jpg)
Srsly
look at that little shit.
En ole ehkä kykenevä.
Ps. Se sattuu, kun on papin tytär uskovaisessa perheessä, eikä isä ole ollut edes puolessakaan niistä synttäreistä, mitä mulla on ollut, läsnä. Se on aina leirillä. Soittaa. Tänä vuonna en ees suostunut puhumaan sen kanssa kun sattui niin paljon. Yhtenä päivänä vuodessa niillä on kaksi tytärtä, ei ainoastaan sitä, joka käy kaikissa seurakunnan aktiviteeteissa, vaan myös se toinen. Se sattuu olla 'se toinen', josta ei koskaan puhuta, niin ko mä olisin viallinen. Ja kyllähän mä tiedän miten mä olen viallinen.
Mutta ehkä eniten sattuu se, kun sisko soittaa kristillistä musiikkia, jonka sanoma on "it get's better", etkä sä pysty kuin vain ahdistumaan niistä sanoista.
Jeesus eikä Jumala ei auttanut mua millään tasolla sillon, kun mä olin itsetuhoinen. Se olin mä itse.
- SH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti