Joten, meillä oli tänään ryhmäyttämispäivä. Kyllä, vasta tänään. Oli hienoa.
Ja vaikka vannoin eilen itselleni ettei tästä päivityksestä tule samanlainen, turha ja liian ykstyiskohtainen, taitaapa tulla koska oli vain niin hienoa.
Aamulla koin todella positiivisen yllätyksen. Karokin pitää 1D:stä. Olin kuudennella täysin yksin bändin kanssa. Koko bussimatkan sitten kuuntelutin Karolla kappaleita joita hän ei ollut kuullut, näytin kuvia kännykästäni, ja lähettelin kaikkea.
Toukolan leirikeskuksella hyvä fiilis laantui. Meidän automme oli pihassa. Isä oli sanonut minulle, ettei hän tulisi sinne. Nyt hän kuitenkin oli siellä. Pääsin siitä kuitenkin yllättävän hyvin ylitse.
Ensimmäisinä leikimme normaaleja nimileikkejä, ja muodostimme janan aina erilaisin kriteetein. Puhuimme ikään kuin sirkus-teltan -sellaisen värikkään-, katon alla nuorisokeskuksista, eikä edes haitannut että farkkuni olivat sen jälkeen ihan hiekassa. Aki päätti että toinen nimeni on Sakari, koska se alkaa s:llä enkä suostu kertomaan sitä.
Sitten meillä oli random-ryhmissä tietokisa koulustamme. Paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkia ulkona olevalla nuotiopaikalla. Hiuksissani on vieläkin vähän vaahtokarkkia. Joka on kovin ikävää sillä kävin juuri eilen suihkussa...
Parhaus kuitenkin alkoi sen jälkeen, kun menimme istumaan keinuun ja kaikki änkesivät sinne, toistensa syliin. Koska kaikilla muilla oli kylmä. Olen tullut tulokseen, ettei lämpö-aistini toimi kuten kuuluisi, koska en palele kolme-neljäsosaa housuilla edes talvella. Tosin tulen kipeäksi, joten en saa kulkea niillä talvella.
Meidän piti tehdä kaksi jonoa: toiseen tytöt, toiseen pojat. Jako kahteen. Jollain ihmeen kaupalla saimme sekaannuttua niin, että lopuksi kun kakkosjoukkue, jossa olin, koottiin yhteen, meitä oli yksitoista. Toisia oli seitsemän. Ops.
Me menimme ensin isän mukaan, (vaikersin koko matkan ajan 'en mä halua'-soopaa). Saavuttiin venevarastoon. Kaikki ottivat pelastusliivejä tohinalla, mutta koska Nora ei ottanut, en minäkään. Sitä paitsi, olen jo melonut, enkä ole siinä kovin hyvä. Ja meillä on kumivene mökillä.
Kävelimme rantaan, ja Nora kysyi eikö kukaan muu tosiaan jäänyt kuivalle maalle, jolloin minä sanoin että jäisin myös, ja nostin kättäni jolla lepäsi Jonnan takki. Noran ilme kirkastui heti.
Sitten sä olet mun lämmittäjä sen ajan!
Kävelimme siis rantaan Nora käsivarteeni tarrautuneena. Ai että olinko punainen? ..Mahdollisesti.
Istuimme väärinpäin olevalle kanootille, kun muut käänsivät omiansa ja alkoivat tekemään lähtöä järvelle. Isäni ja opinto-ohjaaja menivät soutuvenellä. Sitä häpeän määrää kun isä hyppäsi sinne mahallensa, koska ei tahtonut kastua.
Kysyin Noralta tahtoiko hän minun farkkutakin, hän oli aivan kylmissään. Minulla oli lämmin, mutten tiedä miksen pidä siitä tunteesta. Olo helpotti heti kun sain takin pois. Viileä mieluummin kuin lämmin.
Nora otti myös Jonnan takin, mutta koska farkkutakki oli siskoni vanha, se oli kovin iso, joten Nora laittoi Jonnan takin alle, ja siihen päälle farkkutakin.
There was a good thing and a bad thing. Good thing: Nora wasn't cold anymore. Bad thing: she didn't take my arm into hers anymore, 'cause she wasn't cold anymore.
Iida ei tahtonutkaan mennä melomaan, ehkä sen takia että minäkin jäin rantaan, joten hänellä ei olisi ollut paria. Joten hän istui kanotin päällä myös. Juttelimme kolmistansa -tosin enemmänkin kahdestaan, Iida ei oikeastaan paljoa puhunut- sen kanotin päällä kaikkea kivaa. Tekstareista, puhelinnumeroista, randomeista asioista ja niin edespäin. Jossain vaiheessa kun oli hiljaista, nojasin käsiini taakse sillä tavalla kuten leffoissa joskus, ja tokaisin että minulla on ikävä Jonathania, Idaa, Titsua, Sofiaa. Ja Nukkista. Kukaan ei sanonut mitään hetkeen. Sitten,
Niin keitä sulla on ikävä?
Minä en oikeastaan edes tiedä, miksi se oli niin mukavaa että Nora kuunteli mitä minä olin sanonut, ja sen, että olin kesässä Suomimiitissä jossa oli kaikkia ihkuja ihmisiä ja että minulla oli heitä niin kovin ikävä.
Ihmiset alkoivat purkautua kanooteistansa, ja pojat tulivat siihen ja kokosivat kaikki yksissä tuumin pelastusliivinsä Noran päälle, niin että hänen päänsä tuli pään-reiästä. Tosin koska kaikki pojat tekivät näin, lopuksi vain Noran päälaki näkyi. Minun oli pakko ottaa tästä kuva. Tosin koska lupasin Noralle laittaa sen facebookiin, en laita sitä blogiin, sillä jos joku tekisi google-haun sen kuvan perusteella hän saattaisi löytää tähän blogiin, eikä se todellakaan ole sitä mitä minä haluan.
Karkasimme taas istumaan sille samalle penkille, kun Nora oli antanut Jonnan takin takasisin hänelle. Reiska(on nimi millä Nora häntä kutsuu) istui Noran sylissä, ja Nora pyysi minua istumaan Karon syliin, koska Karo istui Noran vieressä, joten Noralle tulisi lämpimämpi. En sitten ole varma toimiko tuo teoria, tai oliko se tosi. Jokatapauksessa istuimme siinä, kunnes luokkamme tukioppilaat huutelivat meitä tulemaan pelaamaan polttopalloa.
Emmi! Tykkäätkö mun farkkutakista? Se on Suvin!
Nora tykkäsi esitellä farkkutakkia kaikille siitä lähtien.
Ensimmäisellä kierroksella ensimmäisten joukossa tappio, toisella toiseksi viimeinen. Nora voitti toisen kierroksen.
Menimme sisälle, koska Nora kinusi sitä Emmiltä. Menimme sisällä ensin Peiton pudotusta, ja sen jälkeen Ninjaa pari kierrosta. Minä ja Nora, molemmat tipuimme aika alussa. Kysyin Noralta minkälaista musiikkia hän kuuntelee.
Yllättävästi tämänkin jälkeen menimme istumaan siihen keinuun taas. Tällä kertaa istuin Iidan sylissä vähän aikaa. Näin myöhemmin ajateltuna taisi olla aika ihme että se sama keinu oli aina vapaana kun menimme siihen.
Loppuhartauksen jälkeen -ja voi kyllä, isäni piti sen, ja näytin varmaan siltä että alkaisin itkemään kun jouduin pidättämään nauruani kokoajan koska vieressäni istuva Nora- aloimme odottelemaan bussia. Nora ja Reiska leikkivät Ninjaa, läimivät toisiansa, ja tappelivat. Nora yritti komentaa Reiskaa kiipeämään puuhun, ja kävelemään koululle kun muut menevät bussiin.
Okei. Saanko mä lähteä nyt?
Et. Kun vasta sitten kun me ollaan jo bussissa.
Kun me pääsimme vihdoin ja viimein koululle, menimme heti syömään. Tosin Nora tuli hieman myöhemmin koska hän kävi etsimässä koulusta viisi ihmistä joita halasi. Jollain tapaa hän sai minut myös hakeaan lisää ruokaa kanssaan, jota en ikinä tee, koska olen niin pirun hidas syömään. Nora kuitenkin odotti minun syövän loppuun ennenkuin lähti. She's very nice.
Ai niin, ja sen takia mainitsin että kysyin Noralta tämän musiikkimakua, koska ruokailussa Iida kysyi randomisti sitä samaa, ja katsoimme Noran kanssa toisiimme ja repesimme. Ylivetoa!
Viimeiset kaksi tuntia olivat KivaKoulua, josta en erityisemmin perusta. Paitsi tänään silloin kun piti laittaa käsi sen ihmisen olan päälle joka on meidän luokassamme se ja se ihminen. Minut olisi lähetetty ainakin edustamaan luokkaa 7c ulkomaille, olen hyvä kuuntelemaan, olen luokkamme kirjoittaja, olen hyvä piristämään ihmisiä kun he ovat maassa, ja muuta mukavaa.
Näistä puoletkaan eivät ole tosia, mutta minkäs teet kun he eivät tunne sinua.
Erittäin paljon Noraa tänään siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti