You can call me Sam

So I started a Blog. I'm not going to promise to anyone anything about it.
Toivottavasti pystyn pitämään sen hengissä. Suhteellisen kiinnostavana.
Never going to happen.

Kerron taustoja itsestäni. Vaikken tiedä varmasti mitä.

Olen tyttö joka syntyi Kajaanissa. Ehkäpä neljä-viisi ensimmäistä vuottani vietin Kuhmossa. Ylläolevasta kuvasta saatte tietää missä tämä mystinen Kuhmo sijaitsee. Oikeastaan se ei edes ole kovin tärkeää blogini kannalta tietää, missä se sijaitsee, sillä en asu siellä enään.
   Joten, noin viidenvuoden ikäisenä tytöntyllerönä muutti perheeni Viialaan. Taas syrjäkylään josta luultavasti harvat ihmiset tietävät.
 Kuitenkin, saatatte tietää ihmisiä jotka ovat Viialassa asuneet. Esimerkkinä Jarkko Ahola, bändin nimeltä Teräsbetoni solisti. Sitten tietysti on Miss Suomi vuodelta jota en muista, Satu Tuomisto. Toivon että tunnette edes nimeltä edes toisen mainitsemistani ihmisistä.

Joka tapauksessa, -olen erityisen taitava eksymään aiheesta, jonka voitte tulla huomaamaan tulevaisuudessa-,  aloitin siis kouluni aina eskarista asti Akaan Viialassa. En ole koskaan ollut suosittu. Olen siitä ylpeä, vaikka elämäni on ollut joskus vaikeaa kiusattuna olemiseni takia.
   Eskarissa minulla oli ihminen, jota luulin sellaiseksi mystiseksi parhaaksi ystäväksi. Ei se ollut niin. Ensimmäiselle luokalle tultaessa meidät oli erotettu, emmekä pitäneet yhteyttä. Mutta sain uuden ystävän. Olemme vielä seitsemännelläkin samalla luokalla. En ole varma pitäisikö minun olla tästä kiitollinen.


Noin kaksi vuotta sitten tulin eloon. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa. Olin aina ollut niin turta kaikesta kiusaamisesta. Harkinnut itsemurhaa tosissani.
  Mitä sitten tapahtui silloin?
 Let me tell you.

Kuten tavallisesti silloin kun olen totaalisen tylsistynyt, roikun facebokissa mitääntekemättömänä. Oli ryhmä -joka on edelleenkin, joskaan se ei ole niin aktiivinen enää-, johon olin littynyt jo kauan aikaa sitten. "20+", näytti facebook sen ryhmän viesteissä/kommenteissa/julkaisuissa olevan. Napsautin sitä siis.
   Eteeni avautui jotai niin erilaista kuin olisin osannut odottaa milloinkaan. Ihmiset jakoivat asioita elämästään, ilman minkäänlaista epäilystä ihmisistä joille niitä jakoivat. Eivätkä ihmiset tunteneet toisiaan ''oikeassa elämässä''. Minua oli aina opastettu internetin käytön kanssa:
Älä puhu tuntemattomille
Älä laita omaa kuvaasi profiilikuvaksi
 ja niin monta muuta sääntöä.
  Kuuliaisena lapsena ensin näitä sääntöjä seurasinkin. Ensin pelkästään luin keskusteluja ja päivityksiä. Myöhemmin kuitenkin aloin osallistumaan. En ikinä ole sitä katunut.

Ensimmäiset ihmiset joiden kanssa jaoin keskustelun olivat ihmiset jotka käyttivät sivustolla Finfanfun.fi nimimerkkejä my96, sekä Miusamo. Nykyään henkilöt ovat molemmat vaihtaneet nimimerkkejään.
  En oikeastaan muista mistä keskustelu käytiin. Muistan ainoastaan harvoja keskusteluja. En niitäkään, ainoastaan niiden aiheet.

Olen oppinut tuolta ryhmältä, ja sen seuraaja-ryhmältä paljon erilaisia asioita. Paljon termejä joita käytetään linkittämälläni sivustolla. Olen tullut viisaammaksi myös monen muun asian saroilla heidän kauttaan, takiaan ja ennenkaikkea ansiostaan.Tullut mielestäni paremmaksi ihmiseksi. Äännekkäämmäksi. Sellaiseksi ihmisiseksi joka haluan olla, joka osaa ja uskaltaa olla mieltä ja sanoa sen.

Ensimmäisen Glee-aiheisen keskusteluni kävin erään Unrealistic:in kanssa, joka hänkin liikkuu nykyisin eri nimimerkillä. Luullakseni kysyin löytyisikö Finistä (tuttavallinen nimi aiemmin mainitulle foorumille) suositeltavia Glee-ficcejä. Kyseinen henkilö vastasi että häneltä löytyisi ainakin. En muista enää miten hän sen muotoili, mutta jotenkin ilmaisi omistavansa ficcejä jotka olivat hyvätasoisia.
   Kuitenkin, ehkäpä kommentin leikkimielisyyden takia suljin tämän suhteellisen nopeasti mielestäni pois. Muistan myös tuosta keskustelusta sen, että Unrea shippasi sellaista paritusta, jota en oikeastaan millään pystynyt silloin mieltämään shipattavaksi. Tämän mainitsin hieman epävarmasti, sillä en tahtonut loukata häntä, erittäin mukavalta ihmiseltä kuin vaikutti. Ja uskokaa, hän todella on. (Mainittakoon vielä että nykyisin shippaan myös kyseistä paritusta.)
   Myöhemmin kun todella eksyin hänen ficceihinsä, ajattelin kuinka ihminen voi olla näin loistava kirjoittaja. Kun sain selville, kuka ihminen oli, kun sain selville että sen ihmisen kanssa olin käynyt ensimmäisen Glee-keskusteluni, mykistyin. Tunsin itseni erittäin tyhmäksi ja hiukan ilkeäksikin kun en ollut häntä uskonut silloin heti.
  Arvostan tätä ihmistä suunnattomasti, enkä oikein pystynyt puhumaan hänelle tapauksen jälkeen kuten silloin joskus. Hän ei ollut enään suhteellisen normaali, kuten muut siinä ryhmässä, vain sellainen henkilö josta uskallan käyttää termiä 'yli-ihminen'. Voinette ehkä siitä päätellä kuinka paljon häntä arvostan.
  Alkaa kokoajan olla taas helpompaa puhua hänelle normaalisti. (Zach, jos ja luultavasti kun ehkä näet tämän, tahdon sinun tietävän että sinun kanssa on ihana keskustella < 3)

Anygays, luulen että tässä on toistaiseksi tarpeeksi, sillä olen kirjoittanut ihan liikaa tätä tekstiä. Kukaan ei tule selviytymään tämän lukemisesta hengissä.

Tahdon silti mainita vielä pari ihmistä, Zachyn lisäksi, jotka ovat todella tärkeitä minulle.
 Jonsku, tai Epik, miten haluatte kutsua, on todella tärkeä. Ja hänen kassaan on todella ihana keskustella. (Epik sä ihan totta olet niin paljon söpömpi kuin minä. Piste.) Puspus. < 3

Kaikki te hullut Koisot, joiden kanssa vietän paljon aikaa ja nauran itseni puolikuoliaaksi < 3. Olette mulle tärkeitä kaikki. < 3

Kaikki finiläiset joille olen jutellut facebookissa, kommenteilla tai chatissa. < 3

Sitten tulet sinä, Munpeng. Sinä tahdoit joskus lukea minun elämästäni. Joskus harvoin jos jaksat tulla ja stalkata, tulet ehkä kuulemaan siitä. Ennenkaikkea mitä minä tahdoin sanoa on, että olet tosi tärkeä ja söpö ja joo, olen varmaan selittänyt tuon kaiken tekstarein ja facebookin avulla. (and I know you will mock this blog, and I will can live with that.) Olet tärkeä < 3

Sinä rakas Ida, jonka kanssa puhutaan aina liian kauan puhelimessa ja sekoillaan vaikkei nähdä toisiamme. Sinä jonka kanssa puhumme kaikesta jännittävästä, aina kotoa karkaamisestä randomeihin. < 3


Ja sitten tottakai.
 You can call me Sam. It is short of Samantha. I would like to be Samantha, even thought I don't want to change my name into that. Not even in that fact I really don't like my name.

Yksi syy siihen, miksi aloitin tämän blogin on sen takia, että elän myös tällä hetkellä suhteellisen raskasta aikaa, vaikka koulussa kaikki sujuukin miltei kuin unelma. Ja saatan joskus tarvita paikan purkaa ajatuksiani sen takia.